Mihin elämässä kannattaa panostaa?
Elämä menee eteenpäin minusta huolimatta. Voin jäädä kierimään katkeruuteen ja kysyä yhä uudelleen, miksi minä? Miksi nyt? Päivät vaihtuvat ja huomaan, että en enää pelkää. Pelkää sitä, miten vartaloni toimii tänään. Tauti alkaa olla osa minua. Minä en ole MS-potilas, mutta minulla on MS. Se on nyt toveri, jonka kanssa kuljen loppuelämäni. Taistellen matkasta tulee vaikea, mutta sovussa jaksamme kulkea.
Minä teen mitä pystyn, että matkantekomme menee lupsakkaasti. Pidän itsestäni huolta niillä voimavaroilla, jotka olen kullekin päivälle saanut. Silloin kun olen heikko lähipiiri kannattelee. Nyt tuntuu, että toimintakykyni ei enää parane. En enää toivu siihen kuntoon, missä oli joulukuussa. Kipuja on uusissa paikoissa. Käsiin on tullut uudenlaista kankeutta. Vasen jalka tuntuu puutuneelta koko ajan (mitä se ei ole. Se vain tuntuu siltä). Tauti tuntuu nyt kuin junalta, jonka vauhtia ei saada enää pysäytettyä. Mutta minä en pelkää (ainakaan kovin paljon). Minulla ei ole enää pelättävää. Ihan oikeasti…ei ole.
Mikään ei voita sitä seesteistä tunnetta, joka vallitsee välillä. Ne lyhyetkin hetket, jolloin sisällä on sanoinkuvaamaton rauha. Se on oikeastaan niitä harvoja asioita, joihin elämässä kannattaa panostaa. Loppuun vielä pari Marcus Aureliuksen ajatusta (jospa käännöksistä välittyy niiden ajatus.)
“Kun heräät aamulla, ajattele, mikä kallisarvoinen etuoikeus on olla elossa – hengittää, ajatella, nauttia ja rakastaa”
– Marcus Aurelius-
“Ajattele, että olet jo kuollut. Olet elänyt elämäsi. Nyt ota se, mitä siitä on jäljellä ja elä se oikein”
– Marcus Aurelius-
_____________________________________________________________________________
And in English:” For what to invest in life?”
Life goes on despite of me. I could stay rolling in the bitterness or ask over and over again why me? Why now? Another day and I notice, I am not afraid anymore. Be afraid how my body functions today. The illness is starting to be part of me. I am not a MS-patient but I have MS. It is my companion for the rest of my life. If I fight the road will be hard but if we are in good terms we can make it.
I do what I can to make this journey easier. I look after myself the best I can. With the strength I have today. When I am weak people around me will help. Now I feel my I will not recover anymore to the condition I was in December. I have pain in new places on my body. My hands have new type of stiffness. My left leg feels numb all the time (which it is not. It just feels like it is). The illness has started to feel like a rolling train without brakes. But I am not afraid (not much anyway). I have nothing to fear. Really…I do not.
Nothing beats that feeling of serenity that is in me every now and again. Even those brief moments, when there is peace within. Those really are the few things to invest in in life. I’ll leave you with few Marcus Aurelius quotes.
” When you arise in the morning, think of what a precious privilege it is to be alive – to breath, to think, to enjoy, to love” – Marcus Aurelius-
” Think of yourself as dead. You have lived your life. Now take what’s left and live it properly”
– Marcus Aurelius