Maria is Strong
Maria is Strong

Kipeitä kysymyksiä sairauden äärellä

En ole sisäistänyt vielä ms-tautia. Sitä, että kyseessä on krooninen etenevä sairaus. Sairaus, joka vaikuttaa elämääni. Ihan oikeasti. En ole toipumassa flunssasta tai pitkästä sairaslomasta burn outin vuoksi. Minulla on sairaus. Etenevä ja elämää muuttava sairaus.
On pitänyt muutama kyynel vuodattaa viime päivinä. Olo on voimaton. Väsyttää koko ajan. Seisoin kaupassa hyllyjen välissä kuin zombie miettien seuraava siirtoani. Kädet ovat jatkuvassa kohmeessa. Sorminäppäryys on jotain, jonka muistan hämärästi. Kiukuttaa. Miksi minä? 

En halua olla sairas. Taidan kieltään vielä taudin olemassaolon. Ainakin sillä tasolla, millä se minua vaivaa. Haluan olla sen kaverin tuttu, joka ms-taudista huolimatta pystyy tekemään kokonaista työaikaa, eikä hänestä edes huomaa taudin olemassaoloa. Haluan olla sen tutun naapuri, jolla ei ms-taudin oireet ole vaivanneet kymmeneen vuoteen.
Mitä jos minä en olekaan? Usko siihen, että nämä tällä hetkellä vaivaavat oireet joskus helpottaa, alkaa hiipua.

Vaatimustasoni itseni suhteen on korkea.  Saavuttamaton. Minäkuvani on varsin epäterveellinen. En saa olla laiska, vaikka sellaisena pidän itseäni koko ajan. Siitäkin huolimatta kuinka paljon teen. Teen aina hieman enemmän. Aina voi parantaa. Se tässä fatiikissa (uupumus, josta löysin MSelosta hyvän blogikirjoituksen) onkin pahinta: se, että pelkään levähtämisen tarpeen menevän laiskuuden puolelle. Osaanko tietää sen? Mitä jos opin pahoille tavoille ja makoilen yli tarpeeni? Osaanko tunnistaa fatiikin ja oikean väsymyksen?

Minulla on ollut oikeastaan koko tämän sairastamisen aikana ollut päällimmäisenä tunteena SYYLLISYYS. Syyllisyys, kun en jaksa ja pysty. Syyllisyys, kun en olekaan yhteiskunnassa tuottava jäsen. Sairaslomakin jatkuu. En ole työkuntoinen vielä. On otettava rauhassa ja annettava aikaa. Aikaa parantua, aikaa sopeutua. 

Tämä tauti todella avaa kipeitä ja syviä asioita pohdintaan. Se myös tuo minut sen eteen, kenen varaan jätän elämäni niine kaikkine tapahtumineen ja kipuineen. Itseni vai Korkeamman?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *