Kiitollisuuden merkitys sairaudessa
Me emme aina voi vaikuttaa siihen, mitä elämä tuo meidän eteemme. Sairauden kohdallakaan me emme aina voi vaikuttaa siihen, mitä sairaus tekee meidän kropalle. Oireisiin joskus pystyy vaikuttamaan omilla elintavoillaan, mutta saattaa olla, että sairaus menee miten se menee kaikista yrityksistämme huolimatta. Se, mihin me kuitenkin pystymme vaikuttamaan ja minkä kanssa pystymme tekemään töitä, on oma suhtautumisemme sairauteen.
” Minun kruununi on tyytyväisyys, kruunu josta kuninkaan harvoin nauttivat” – Shakespeare-
Onnellisuus, onni, kiitollisuus, tyytyväisyys, seesteisyys, elämänilon… rakkalla on lapsella on monta nimeä. Itse kaihdan hieman onnellisuus- termin käyttöä. Miellän sen onnellisuuden tunteeseen, jota elämästä ei löydy koko ajan. En pysty olemaan kipujen keskellä onnellinen – tuskin kukaan pystyy. Kiitollinen voi kuitenkin olla kivuissakin. Ympäriltä ja minusta löytyy valtavasti asioita, joista voi olla kiitollinen. Voin olla tyytyväinen, että kestän kivun ja sen kivunkin keskellä voin olla seesteinen.
Saattaisit pitää tästä postauksesta: Miksi on hyvä, kun elämältä lähtee pohja
” Jos haluat löytää onnellisuuden, löydä kiitollisuus”
Sairastuminen voi olla iso kolaus elämässä. Minulla se ainakin on ollut. Minulla on sairaus, joka vaikuttaa melkein kaikkiin elämäni osa-alueisiin jollain tavalla. Sen myötä olen joutunut luopumaan useasti haaveesta ja suunnitelmasta. Tähän kai voisi sanoa, että unelmista täytyy pitää kiinni. Ei tarvitse. Haaveissa roikkuminen kynsin ja hampain ei ole aina rakentavaa – eivätkä kaikki haaveetkaan ole rakentavia.
Minä koin valtavaa tyytymättömyyttä ja surua, koska sairaus otti minun elämästäni paljon pois. Sairaus ei kuitenkaan lähde mihinkään ja ennuste MS-taudista sekä sen etenemisestä ei ole mieltä ylentävä. Olin risteyksessä ja minun täytyi tehdä tietoinen valinta. Pysynkö surun ja tyytymättömyyden keskellä vai valitsenko tien, jossa sairaudesta huolimatta pystyn löytämään elämänilon? Valitsin jälkimmäisen.
- Herään aamulla. Käteni ja jalkani ovat jäykät – mutta olen sentään elossa ja pystyssä.
- Olen uupunut, enkä jaksa tehdä mitään – tämä on loistava hetki opettaa lapsille taitoja, joilla huolehtia kodista ja itsestään.
- Oloni on kokonaisvaltaisen huono. Olen kipeä – huomaan kuitenkin, että kestän kipua. Se on voimaannuttavaa.
- Pääni ei pysty käsittelemään informaatiota, sanat sekoittuvat –Niistä saa usein hyvät naurut ja informaatiotulvasta on terveellistä sanoa itsensä välillä irti.
- Kiukuttaa, että minulle on MS-tauti. Se on kuitenkin opettanut minulle itsestäni ja elämästäni korvaamattomia asioita. Olen alkanut löytää seesteisyyden ja olen huomannut, että elämä on oikeastaan aika mahtavaa.
” Älä odota mitään ja ole kiitollinen kaikesta”
Kiitollisuutta saa joskus todella hakea. Se kuitenkin auttaa kestämään MS-taudin inhottavia oireita. Mielenkiinto kiinnittyy muualle ja päivään mahtuu vaivoihin verrattuna paljon, paljon enemmän niitä pieniä ihania hetkiä ja ihmeitä. Kiitollisuuden kautta voi huomata lasin olevan puolillaan täynnä eikä puolillaan tyhjä. Kiitollisuus on tässä ja nyt. Kun luopuu ideasta, millainen elämän pitäisi olla, voi alkaa juhlia elämäänsä juuri sellaisena kuin se. Jos me jollekin ollaan elämässä velkaa, niin se on meille itselleen. Anna itsellesi mahdollisuus olla kiitollinen. Se nimittäin johtaa aikanaan tyytyväisyyteen ja seesteisyyteen, jotka ovat niitä elämän kalleimpia asioita.