Back to the Stone Age ja kuinka mäsä on vienyt pään
Samalla kun yritän hoitaa stressiäni, opetella siitä eroon tai edes tulla toimeen sen kanssa, stressitilanteiden sietokyky on melkein nollissa. Olen yrittänyt suunnitella jotain kivaa kesäloman ajaksi – pienellä budjetilla mennään. Tietenkin tyypilliseen tapaan laitan omat odotukset tilanteesta kuin tilanteesta epärealistisen korkealla ja pieni särö siinä romuttaa tilanteen. TIEDÄN – minulla on iso ongelma! Toisaalta, kun asiaa mietin, tämä on enenevässä määrin pahentunut viimeisen parin vuoden aikana – samalla kuin uupuminen on tullut kuvioihin. Molemmat MS-taudin oireita.
Veikkaan, että MS on jonkin verran tehnyt tuhojaan kognitiiviselle toimintakyvylleni ja se näyttäytyy tilanteissa, joissa on normaalia enemmän ärsykkeitä. Aivan kuin pääni ei pysty käsittelemään niitä kaikkia ja kaaos saa hermot hyvin nopeasti kireälle.
No, siitäkin huolimatta, että äiti saattoi tänään korottaa ääntään melko reippaasti, kun useasta kiellosta huolimatta toinen muksuista päätyi seisomaan suohon ja kastelemaan kenkänsä sekä toisen kullanmurun vouhkatessa monen huomautuksen jälkeen… meillä oli aivan kiva päiväretki.
Tänään siis suuntasimme auton nokan Iitä kohden tutustumiskohteena kiviaikaa esittelevä Kierikkikeskus. Paikka oli itselle uusi tuttavuus ja yllätyin siitä todella iloisesti. Oulusta ajoimme Kierikkikeskukseen hieman alle tunnissa. Luuppilipun (lue tästä aiemmasta postauksesta) leimauksen jälkeen tutustuimme upea hirsirakennuksen sisällä olevaan museonäyttelyyn sekä otimme selfiet kiviaikaisiin asuihin pukeutuneina.
Museokierroksen jälkeen lähdimme kävelemään kivikauden kylään pitkin leveää lankkupolkua kauniissa Ii-joen rantamaisemassa. Tormäsimme ihka elävään poroonkin, jonka käyskenteli parin kymmenen metrin päässä polusta.
Kivikauden kylä oli todella hauska. Kiviaikaiset asumukset olivat mielenkiintoisia ja kodikkaita (voisin muuttaa sellaiseen vaikka heti). Asumusten pohjat on toteutettu arkeologisten kaivauksien perusteella. Kiviaikaisessa kylässä oli nahkapukuiset oppaat, jotka tulivat heti kertomaan lisää historiasta ja opastivat myös meitä jousiammunnan saloihin sekä kiviesineiden valmistamiseen. Yritimme hioa kiviset riipukset – turhan kovaa työtä ainakin minun turrille sormille. Jousiammunta onnistui hieman paremmin. Saattaisimme perheen voimin jopa saada metsastettyä jonkin sortin riista jousipyssyllä tarpeen vaatiessa… toivotaan, että moista tarvetta tule vastaan.
Kiviajan kylästä lähti ansapolku, jonka varrella oli esittelyssä monia erilaisia metsästysansoja. Siinä vaiheessa koupuksella oli märät kengät ja hyttyset olivat päättäneet metsästää meidät, joten menimme sen osan melko nopealla vauhdilla.
Kierikkikeskusta suosittelen erittäin, erittäin lämpimästi. Paljon mielenkiintoista tietoa ja tekemistä todella kauniissa maisemissa.
Surullista kuitenkin näiden muutaman tuntien retkien jälkeen on huomata, että nekin on liikaa. Kroppa on poikki, ajatus suttaa ja raajat tuntuu raskailta. Päiväunetkaan ei tunnu auttavan. Onks tää mun elämää nyt vai onko tämä ohimenevää?