Opintovapaa – uusia ajatuksia, näkökulmia ja innostusta työelämään

Moikka! 

Tänään kirjoittelen ajatuksiani aiheesta nimeltä opintovapaa. Vietin syksyn 2019 ja kevään 2020 opintovapaalla ja kerron nyt, miten päädyin opiskelemaan, miten opintovapaa sujui, ja mitä siitä jäi käteen.  

Yksi syy opintovapaaseen oli pieni irtiotto työelämästä.  Olen ollut täysipäiväisesti töissä vuodesta 2006, ja työvuosia oli siis ennen opintovapaata kertynyt reilut 13. Normaaleja vuosilomia lukuun ottamatta en ollut ollut töistä pidempiä aikoja pois. Olen ollut samassa työpaikassa kokopäiväisenä työntekijänä vuodesta 2007 ja ryhmäliikuntaohjaajana jo vuodesta 2002. Pidän työstäni, mutta kaipasin vaihtelua. Lisäksi olin talvella 2018-2019 melkoisen väsynyt, ja tuntui, että pieni irtiotto olisi paikallaan.  

Olin jo joskus aikaisemmin haaveillut vuorotteluvapaasta ja sen aikana vapaaehtoistyöstä Tansaniassa, mutta vuorotteluvapaan sääntöjen muututtua siten, että työhistoriaa piti olla takana 20 vuotta, se ei ollut vielä mahdollista. Olin kuullut opintovapaan mahdollisuudesta ystäviltäni ja tuttaviltani, ja pikkuhiljaa ajatus opintovapaasta alkoi kyteä mielessä. Irtioton lisäksi myös uuden oppiminen kiehtoi.   

Mikä opintovapaa on? 

Opintovapaa on Suomessa suunniteltu vapaa, joka tarjoaa työssäkävijöille mahdollisuuden opiskella. Jos on ollut yli vuoden samalla työnantajalla, voi opintovapaata saada kaksi vuotta viiden vuoden aikana. Tämä on mielestäni aivan huikea etu ja mahdollisuus. Opintovapaa anotaan työnantajalta yksinkertaisella lomakkeella. Työnantajan on lähtökohtaisesti myönnettävä vapaa, mutta jos työnantajalla on pätevä syy, eli jos opintovapaa aiheuttaa työnantajan toiminnalle tuntuvaa haittaa, voi hän määrätä opintovapaan ajankohdan siirtämistä. (Jos opintovapaa kiinnostaa, löytyy aiheesta lisää tietoa Opintovapaa -sivustoilta.) 

Ennen opintovapaa-anomuksen tekemistä pohdiskelin opintovapaan pituutta ja selvitin, mitä ja missä voisin opiskella. Opintovapaan voi käyttää julkisen valvonnan alla olevaan koulutukseen. Ensiksi kaavailin liikuntapsykologian opintoja avoimessa yliopistossa tukemaan personal trainerin työtäni. Takaraivossani on kuitenkin kytenyt ajatus, että haluaisin pikkuhiljaa siirtyä valmennustyöstä muihin tehtäviin, joten päätin unohtaa liikuntapsykologian opinnot ja miettiä jotain muuta. 

Etsiskelin sitten ensisijaisesti jotain sopivaa opintokokonaisuutta viestintätietojeni ja -taitojeni päivittämiseksi, mutta en onnistunut löytämään mitään järkevää. Koska taskusta löytyvät maisterin paperit pääaineena viestintä, oli turha opiskella avoimessa yliopistossa tarjolla olevia perusopintoja. Löytämäni ammatilliset lisäkoulutukset olivat puolestaan yksityisten tahojen järjestämiä, eivätkä kuuluneet opintovapaan piiriin, ja lisäksi ne olivat hintavia.  

Selailin opintoja laajasti, kunnes päädyin henkilöstöjohtamisen perusopintoihin Jyväskylän avoimessa yliopistossaOlen toiminut jyväskyläläisen kuntokeskuksen ryhmäliikuntavastaavana vuodesta 2016 ollen reilun 20 ryhmäliikuntaohjaajan esimies ja ajattelin, että saisin opinnoista tukea nykyisiin työtehtäviini. 

Olin väläytellyt opintovapaan ideaa esimiehelleni jo muutamaa kuukautta ennen kuin anoin vapaata, eikä hän ollut pistänyt vastaan. Sainkin hyväksynnän opintovapaalle ilman ongelmia.   

 

Opiskelua aikuiskoulutustuella 

Ennen opintovapaan anomista olin ottanut selvää aikuiskoulutustuesta ja täytin sen saamisen kriteerit. Tukea myönnetään, jos on ollut työelämässä vähintään kahdeksan vuotta, jos on ollut nykyisen työnantajan palveluksessa vähintään vuoden, ja jos koulutus kuuluu aikuiskoulutustuen piiriin. Muutama muukin kriteeri on, ja jos kiinnostuksesi heräsi, löytyy lisää tietoa Työllisyysrahasto – Aikuiskoulutustuki (tyollisyysrahasto.fi) -sivustolta.  

Vaikka täytin tuen saamisen kriteerit, jännitti tuen myöntäminen. Järjestys opintovapaan anomisessa ja tuen myöntämisessä on nimittäin se, että ensiksi opintovapaa anotaan työnantajalta, sitten ilmoittaudutaan opintoihin ja maksetaan opintomaksu, jos sellainen on, ja vasta sitten voi anoa aikuiskoulutustukea. Eli toisin sanoen anoin vapaan, ilmoittauduin opintoihin ja maksoin avoimen yliopiston kurssimaksun tietämättä varmasti, myönnetäänkö minulle aikuiskoulutustukea. Tuntui siis vähän siltä, että hyppäisin tyhjän päälle, vaikka olin toki moneen kertaan tarkistanut, että täytän kaikki tuen edellyttämät vaatimukset.  

Anoin tukea yhdeksälle kuukaudelle, sillä laskin, että perusopintojen suorittaminen riitti juuri yhdeksään tukikuukauteen. Olisin toki voinut suorittaa opinnot paljon nopeamminkin, mutta koska meille osui opintojeni ajalle talonrakennusprojekti ja siihen liittyvät muut kuviot, kuten edellisen asunnon myynti, vuokralle muutto, jne., päätin suorittaa opinnot niin hitaasti kuin vain oli mahdollista.  

Aikuiskoulutustuki myönnettiin, ja 1.9.2019 alkaen olin 14 vuotta valmistumiseni jälkeen taas opiskelija! Yliopiston järjestelmistä löytyivät vielä vanhat tunnukseni, ja aloitin innolla opintojeni suunnittelun.  

 

Yllättävän työläät perusopinnot 

Ajatuksenani oli suorittaa opinnot osittain etänä ja osittain osallistumalla luennoille ja verkkokursseille. Kurssien ajankohdat menivät kuitenkin siten, että lopulta tein kaikki opinnot kotoa käsin etänä.  

Henkilöstöjohtamisen perusopintoni koostuivat erilaisista oppimistehtävistä, tenteistä, sekä verkkokeskusteluista. Oppimistehtävät olivat etupäässä pitkiä esseitä, joissa  tarkasteltiin kirjallisuuden ja tutkimustietojen valossa erilasia aiheita.  

Kaikki kurssilla käytettävä kirjallisuus löytyi e-kirjoina ja e-artikkeleina, joten en koko opintojeni aikana astunut jalallanikaan yliopiston kirjastoon tai kampukselle! Hassua! 

Olin yllättynyt perusopintojen tehtävien laajuudesta. Kirjoitin opintokokonaisuuden aikana tekstiä yli 100 sivua! Ja ei – en kirjoitellut “ylimääräisiä”, vaan noudatin tehtäviin vaadittuja sivumääriä. Myös luettavaa oli runsaasti. Ja näiden lisäksi oli tosiaan myös pari tenttiä, verkkokeskusteluun osallistumista, videon teko, ja pariin oppimistehtävään liittyi myös jonkin työyhteisön johtajan haastattelua. Ehkäpä työmäärä oli siksi runsas, että kontaktiopetusta ei ollut. Välillä mietin, että olisin ehkä päässyt hieman “helpommalla”, jos olisin osallistunut myös luennoille tai verkkokursseille, joissa oli läsnäoloa.

Ostin itselleni yhden opintojen aikana tutuksi tulleen kirjan. Se on Manka & Mankan kirja nimeltä Työhyvinvointi, ja se sisältää tutkimustiedon lisäksi konkreettisia tehtäviä työhyvinvoinnin edistämiseksi.

 

Tieteellisen kirjoittamisen ja tenttimisen riemu 

Ihan ensiksi oli kerrattava tieteellisen kirjoittamisen säännöt. Miten lähteet kirjattiinkaan? Mihin tuli piste, mihin pilkku, jne.? Ja ai niin, minä-muotoa ei saanut käyttää, vaan kaikkea tuli tarkastella ikään kuin ulkoapäin “helikopteri-vinkkelistä”. Oman oppimisen kannalta olisi ehkä ollut hedelmällisempää, jos ainakin osan oppimistehtävistä olisi voinut tehdä hieman vapaammin ja enemmän käytännönläheisesti. Toki tiedostin jo etukäteen, että yliopisto-opinnoissa teoreettisuus ja tieteellisyys tulisivat painottumaan, mutta jotenkin silti luulin, että opinnot olisivat olleet hieman käytännönläheisemmät. 

Opintoihini sisältyi myös kaksi tenttiä, jotka molemmat tehtiin verkossa kotoa käsin. Toinen tenteistä oli minitentti, jossa oli monivalintakysymyksiä, ja toinen oli esseetentti. Kyllä muuten jännitti tenttiä pitkästä aikaa! Voisi kuvitella, että etätentit ovat helppoja, koska lähdemateriaali ja muistiinpanot saavat olla esillä, mutta minitentissä oli hyvin rajallinen aika, joten muistiinpanoja ei ehtinyt sen aikana selailla. Ja laajemman esseetentin kysymykset olivat sen verran haasteelliset, että vieressä olevia lähdemateriaaleja oli turha enää siinä vaiheessa ruveta selaamaan. Tentit eivät siis olleet ihan helppoja nakkeja, vaikka muistiinpanoja ja lähdemateriaalia oli lupa käyttää. Olin aivan varma, ettei esseetentti ei olisi mennyt läpi, mutta sain molemmista tenteistä kiitettävät arvosanat.  

Hassua muuten, miten arvosanan odottaminen jännitti jokaisen kurssin jälkeen, vaikka tein opintojani vain itseäni varten. Sain kuitenkin kaikista kursseista kiitettävän arvosanan, ja parhaimman arvosanan sain viimeisestä kurssista, joka oli samalla myös koko opintojakson mielenkiintoisin kokonaisuus. Se koski työhyvinvointia.  

 

Opiskelijan elämää 

Vaikka opiskelin kotoa käsin ja istuin paljon läppärin ääressä, ei elämä päässyt käymään tylsäksi. Kun oli kerran aikaa, innostuin täyttämään päiväni muullakin kuin opiskelulla. Ohjasin opintovapaani aikana kaksi jumppaa viikossa, kävin kolmella eri tanssitunnilla, aloitin kansalaisopistossa espanjan opinnot, ja tietenkin kaiken tämän lisäksi oli yksi “pieni” rakennusprojekti. Päivät rytmittyivät ohjausten ja harrastusten ympärille, eikä  aika tosiaankaan käynyt pitkäksi. Välillä tuntui, että olisin voinut haalia vähän vähemmän tekemistä ja ottaa enemmän rennosti.  

Opiskelin arkipäivisin, ja ehkä keskimääräisesti nelisen tuntia päivässä. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Vietin tietenkin opiskelijoiden tapaan myös syyslomaa, joululomaa ja talvilomaa. 😉 

Ihanaa oli se, että vaikka tietyt asiat rytmittivät päiviä, oli kuitenkin vapaus tehdä erilaisia asioita. Jos aamulla oli ihana auringonnousu, saatoin lähteä kävelylle katselemaan sitä. Kun peppu rupesi puutumaan penkissä, lähdin happihyppelylle tai tein pienen taukojoogan. Välillä läppärin äärellä istuminen todellakin puudutti, koska luin lähdekirjallisuutta pelkästään koneelta ja tein kaikki tehtävät koneella. Siinäpä syys myös sille, miksi en opintovapaani aikana juurikaan kirjoittanut blogia, vaikka aikomukseni oli päinvastainen… 

Opintovapaan kaksi viimeistä kuukautta kuluivat hieman erilaisissa merkeissä. Koronapandemian levittyä Suomeen, jumppani jäivät tauolle, tanssitunnit jäivät tauolle tai siirtyivät nettiin, ja espanjan opinnot muuttuivat itseopiskeluksi. Vasta silloin tajusin, että olin tosiaankin onnistunut haalimaan opintovapaani ajaksi liikaa tekemistä ja nautin suunnattomasti koronakeväästä ilman pakollisia menoja. (Koronaepidemian pitkittyessä on tullut myös muunlaisia tuntemuksia, ja ehkäpä vielä jossain vaiheessa kirjoittelen niistäkin jonkinlaisen blogitekstin.)  

 

Opintojen antoisuus 

Antoisinta opinnoissa oli uusien ajatusten ja näkökulmien saaminen, sekä uuden innostuksen ja inspiraation herääminen. Luin paljon kiinnostavaa kirjallisuutta ja artikkeleita, sekä kuuntelin mielenkiintoisia podcasteja. Koska suoritin opinnot hitaaseen tahtiin, jäi paljon aikaa pohtia ja pureskella asioita. 

Peilasin lukemaani ja kuulemani omiin kokemuksiini. Huomasin myös kiinnittäväni mediassa huomiota opintojeni aihealueisiin ja seurasin mielenkiinnolla keskustelua ja uusia tutkimustuloksia muun muassa milleniaalien erilaisista odotuksista työelämää kohtaan, työuupumuksesta ja työhyvinvoinnista, sekä tämän päivän rekrytoinnista. 

Voisinko suositella opintovapaata? Ehdottomasti! Vaikka tulotaso opintovapaalla tippuu, on se mielestäni sen arvoista. Opintovapaa tarjosi minulle uusia ideoita, ajatuksia,  näkemyksiä, innostusta, inspiraatiota, sekä virtaa! Nyt odotan innolla, mihin tulevaisuus vie ja olen enemmän kuin valmis uusiin haasteisiin.  

Terkuin, Kirsi 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *