Firstbeatin hyvinvointianalyysin tuloksia: stressiä ja palautumista, mutta mihin jäi arkiaktiivisuus?

Moi!

Kirjoittelin tuossa jokin aika sitten Firstbeatin sykevälimittauksesta, joka mulle tehtiin. Sain raporttini parisen viikkoa sitten ja pääsin tänään käymään hyvinvointianalyysin tuloksia läpi Firstbeatin asiantuntijan kanssa.

Tältä näytti kolme arkista päivääni:

Tiistai 24.2.2105

Aamu alkoi päänsäryllä ja tein lyhyen kotijoogan, joka on tarkoitettu helpottamaan päänsärkyä. Mittauksessa jooga näkyi palautumisena. Olipas kiva juttu! Aion siis suosia kotijoogaa jatkossakin.

Joogan jälkeen siirryin kirjallisten hommien pariin kotiläppärin ääressä. Mittaus näytti pientä stressireaktiota, mikä on töitä tehdessä ihan normaalia.

Puolilta päivin keskeytin hommat ja tein 30 min. mittaisen kotitreenin. Kyseessä oli intervallitreeni, jota teen aina silloin tällöin, jos en ole päässyt kuntosalille, tms. Nyt tanssituntini olivat hiihtolomatauolla, joten korvasin tanssitreenin lyhyellä intervallilla. Aamuisen päänsäryn vuoksi tein treenin normaalia kevyemmin ja siltä se näyttikin. Maksimikestävyysalueella oli tullut treeniä vain 3 minuuttia, ja energiaa treeni poltti vain 164 kcal. 😀 Mikään älyttömän löysä treeni ei kuitenkaan ollut kyseessä, vaan hengästyin ja hikoilin ihan kunnolla. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että pelkällä treenillä on hankalaa saada tuloksia aikaan, jos haluaa pudottaa painoa.

Työpäiväni painottui kirjallisiin hommiin, ja mulla oli ainoastaan yksi asiakastapaaminen, sekä personal training pienryhmän ohjaus. Mun työpäivät vaihtelevat aika paljon. Välillä saattaa olla viisi tai kuusi asiakasta (ruuhka-aikana on ollut jopa kahdeksan asiakkaan päiviäkin), ja välillä taas teen kirjallisia enemmän. Jumppia ohjaan tällä hetkellä vain kaksi viikossa. Vaikka työpäivä oli leppoisa, näytti koko päivä pientä stressireaktiota. Palautumista työpäivään ei osunut, vaikka sinänsä päivä olikin rento. Palauttavat hetket on siis pidettävä erikseen: kirjalliset hommat eivät näköjään aja asiaa. 😉

Myös ilta sisälsi rentoa oleilua, koska tanssitunti oli tauolla. Katselin telkkua, pelasin lautapeliä sekä lueskelin. Television katselu ei saanut aikaan palautumista. Sen sijaan lautapelin pelailu olikin mielenkiintoinen: se sisälsi sekä palautumista että päivän eniten stressireaktioita sisältäneen hetken! En muista: olisinko hävinnyt pelin?? 😀 Vai oisko reaktio johtunut siitä yhdestä punaviinilasillisesta, minkä nautin pelin kera? 😉

Valveilla olon palauttavin jakso sijoittui iltalukemisen ajalle. Minulla on tapana lukea sängyssä hetken kirjaa ennen nukkumaanmenoa, ja kiva nähdä, että se palauttaa ja valmistaa mieltä ja kehoa yöuneen.

Koko yö oli sinänsä hyvää palautumista, vaikka heräilinkin vähän väliä. Se näkyi sitten palautumisen laadussa, joka jäi ikäluokkani viitearvon alapuolelle. Laatu ei ollut aivan heikkoa, mutta ei hyvääkään.

Vuorokauden kalorinkulutus oli järkyttävän pientä. Vain noin 1600 kaloria! Arkiaktiivisuutta mun päivään sisältyi vaivaiset 6 minuuttia. Hyi minua! Onneks tällaisia näin paikalla olevia päiviä ei aivan hirveästi ole. 😉

Keskiviikko 25.2.2015

Myös mun keskiviikkopäivä oli leppoisa työpäivä, joka sisälsi enimmäkseen kirjallisia töitä, sekä suunnitteluhommia. Asiakkaita oli taas vain pari. Päivä näytti aika samalta kuin edellinen: pientä stressireaktiota koko työpäivän ajan. Ja taaskaan ei herunut pisteitä arkiaktiivisuudesta. Onneks ihan kohta alkaa pyöräilykausi, ja pääsen kulkemaan työmatkat fillarilla. Töiden jälkeen kävin hieronnassa, joka oli palauttava hetki, vaikka välillä tuntuikin hieman ikävältä. Hieronnan jälkeen kävin vielä 25 min. Neurosonic-hoidossa, josta sain päivän parhaiten palauttavan hetken. Eli todistetusti matalataajuusvärähtelyhoito palauttaa.

Koti-ilta sisälsi ruuanlaittoa, pelailua, netissä surffaamista, sekä lyhyen, rentouttavan joogan. Mikään näistä ei näkynyt palautumisena. Sen sijaan tänä iltana tv:n katselu palautti. Samoin lukeminen sängyssä sai aikaan palautumista. Yö oli taas palauttava, mutta palautumisen laatu ei ollut edelleenkään viitearvojen mukaista, tosin hieman parempaa kuin edellisenä yönä. Mittaus tukee omaa fiilistä siitä, että jotain on pielessä, kun heräilen yöllä kesken kaiken.

 

Torstai 26.2.2015

Seuraava päivä alkoi mahakipujen merkeissä (naisten vaivat, jee jee). Koitin hieman joogalla parantaa oloa, mutta ei auttanut. Mittauksessa jooga näkyi kuitenkin taas palauttavana. Mun oli tarkoitus tehdä ylävartalotreeni salilla, mutta se oli pakko jättää väliin, kun särkylääkkeetkään eivät tepsineet.

Työpäivä alkoi yhdeltätoista IISEE-sisäpyöräilytunnin ohjaamisella. Tuntui jotenkin normaalia raskaammalta, ja harjoitus olikin erittäin kehittävä. Kaloreita tuo 45 min. mittainen treeni poltti reilu 300 kcal.

Iltapäivä kului asiakastapaamisissa: vedin kahdelle asiakkaalle treenit ja otin kaksi uutta asiakasta vastaan. Arkiaktiivisuutta tähän työpäivään sisältyi 16 minuuttia, jonka aikana kaloreita on kulunut 146. Eli asiakkaiden kuntosalitreenit ei mua paljon liikuta, vaan kyllä mun täytyy tehdä omat treenini ihan omalla ajallani. 😉

Kotiin pääsin lähtemään seiskan maissa, ja ilta oli hyvin passiivinen: television katselua. Oh my!! 😀 Palautuminen lähti telkun ääressä käyntiin, mutta muuttui stressireaktioksi, kun nautiskelin 3 lasillista viiniä. Tämän verran nautin yleensä perjantai-iltaisin ja halusin nähdä, miten se vaikuttaa palautumiseeni. Toisin sanoen halusin saada kimmokkeen päästä tästä tavasta eroon, koska tunnen kehossani, että jo parin lasillisen jälkeen palautuminen huononee. Ja näinhän se oli. Periaatteessa koko yö oli palautumista, mutta palautumisen laatu oli kaikista kolmesta yöstä huonointa. Voihan viini!

 

Mikä yllätti eniten ja mikä jäi mietityttämään?

Olipas mielenkiintoista taas päästä tekemään tämä mittaus. Oli hauska nähdä, mitkä asiat palauttavat, ja milloin stressireaktioita on eniten. Arkiaktiivisuuden vähyys yllätti. Vaikka päivät olivatkin normaalia leppoisampia, luulin silti, että arkiaktiivisuutta tulisi lisää esim. asiakkaiden kuntosaliohjauksista. Mutta eipä tullut. Arkiaktiivisuutta täytyy ehdottomasti lisätä silloin, kun ei ole pyöräilykausi.

Se, että palauduin koko yön, vaikka olin parina yönä hereillä melko pitkään, oli myös yllättävää. Se voi tosin johtua siitä, että kehoni on tottunut huonolaatuisiin öihin ja mukautunut niihin. Palautumisen laatu unen aikana mietityttää. Mikä uniani häiritsee ja pitää mua valveilla öisin? Tähän kun joskus löytyisi vastaus, olisin onnellinen.

Terkuin, Kirsi