Aurinkoa, rentoutumista, kyyneliä – ikimuistoinen loma! Paluu Kosille 25 jälkeen

Moikka!

Haluatko lähteä kanssani nojatuolimatkalle Kosille? Tervetuloa mukaan! 🙂 Postaus on pitkähkö, mutta toivottavasti onnistun välittämään Kosin tämän hetkisiä tunnelmia sen kautta sinullekin. Matka oli itselleni ihana, mutta myös itkettävä ja mieltä avartava – ikimuistoinen! 🙂

Vietin siis viime viikon Kreikassa, Kosin saarella. Mulla oli syyslomaviikko, ja alun perin oli tarkoitus lähteä mökille Hankasalmelle. Mökki olikin varattuna jollekin toiselle, joten päätimme tsekata äkkilähdöt etelään. Matkoja oli tarjolla Turkkiin ja Kreikkaan. Molemmat houkuttivat. Olen ollut Turkissa kesätöissä, ja Kreikassa olen ollut useampaan otteeseen. Päädyimme Kosiin. Saareen, jolla olen viimeksi vieraillut 25 v. sitten. Olin silloin 12-vuotias, ja äitini oli 37-vuotias, eli saman ikäinen kuin mä nyt. Hassua! 🙂

Muille kertoessani, että olemme lähdössä Kosille, totesi moni: “Niin joo, siellä on muuten sitten paljon niitä pakolaisia.” No niin on. Mitä sitten?

Totta kai mietin etukäteen, miten paha mieli mulle tulisi siitä, että menen turistina lomailemaan, kun vieressä on hädässä paossa olevia ihmisiä. Mietin myös, että jos kohtaan hädässä olevia, olen valmis jollain tavalla auttamaan.

Kyllä se paha mieli ja kyynel silmään, kun näin tilanteen.

Kosin kaupunkia ympäröivä ranta oli täynnä pelastusliivejä ja puhkottuja kuminveneitä.

Joka yö Turkin ja Kreikan väliselle merialueelle hukkuu pakolaisia. Vaikka matka ei ole pitkä, on merenkäynti kovaa, ja matka kumiveneellä vaarallinen. Kuulin vasta jälkikäteen, että lomaviikkomme aikana oli uutisoitu, että rannalta oli löytynyt noin 1-vuotias hukkunut. Surullista.

Suomessa on paljon puhuttu siitä, ovatko pakolaiset oikeasti hädässä vai eivät? Itse en ainakaan usko, että kukaan lähtee omasta kodistaan vapaaehtoisesti pois vaaralliselle matkalle maasta toiseen.

Kosille tulevat pakolaiset ovat suurimmaksi osaksi sodan jaloista pakenevia syyrialaisia, jotka tulevat Turkin kautta. He hakevat Kosilla lupaa matkata Kreikan mantereelle ja sitä kautta muualle Eurooppaan. Lähtisitkö sinä, jos saisit tappouhkauksia? Minä lähtisin.

Aivan Kosin keskustan liepeillä oli telttarivi ja teltat täynnä pakolaisia. Pistihän se itkettämään, kun tämän näki.

Poljimme telttarivistön vierestä pyörillä joka päivä. Olihan se melkoinen kontrasti siihen, että itse asuu hotellissa.

Mutta häiriintyikö lomani tästä? Ehdottomasti ei! Olen oikeasti tyytyväinen, että pääsin näkemään tilanteen läheltä ja silmäni avautuivat aivan uudella tavalla.

Kotiin palatessa lueskelin netistä juttuja, joissa turistit kertoivat pakolaisten pilanneen loman. Näky on ollut kuulemma kuvottava. Pisti vihaksi. Totta kai on järkyttävää tajuta tilanne ja nähdä ihmisiä hädässä. Mutta haluatko vain sulkea silmäsi ja matkustaa jonnekin muualle vai mieluummin nähdä, mitä oikeasti on meneillään? Pilaako se loman, jos kokee piston omassa tunnossa? Mitä jos itse olisit hädässä? Olisiko jollakin oikeus sanoa, että se on kuvottavaa?

En tiedä, oliko tilanne nyt eri kuin kuukausi tai pari sitten, mutta pakolaisongelma ei näkynyt turistin arjessa muuta kuin pelastusliiveinä rannalla ja telttarivinä yhdellä kohtaa rantakatua. Kuulin, että moni on peruuttanut matkansa pakolaisongelman vuoksi. Mä en ainakaan näe siihen mitään syytä. Lisäksi toivoisin, että jokainen näkisi sen, mitä mä näin.

Tykätään yleensä majoittua apartomentos-tyylisissä majoituksissa, mutta äkkilähtö oli tarjolla isompaan hotellikompleksiin nimeltä Kipriotis Maris. Hotelli sijaitsi Psalidin alueella 3-4 km Kosin keskustasta. Hotelli oli ihan ok, mutta me ei juuri hotellilla oltu, vaan viuhdottiin sinne tänne. 😀 Hotellilla olisi ollut tarjolla ilmaisia jumppia, joogaa ja hieno kuntosali. Siksi otin kolmet jumppavaatteet ja lenkkarit mukaan. Mutta ne jäivät käyttämättä. Oltiin aamusta iltaan menossa, joten nyt ei ollut aikaa kuntoilulle. 😉

Vuokrattiin pyörät ja ajeltiin niillä useita kilometrejä päivittäin. Kosilla on hyvät pyörätiet, joten pyöräily on mukavaa.

Huikein pyöräily tehtiin Thermaan, eli kuumalle lähteelle. Sinne saakka ei ollut pyörätietä, joten loppumatka poljettiin aika kapeaa vuoristoista autotietä pitkin, josta oli suora pudotus mereen. Heikomman (eli mun) päätä pisti jo huimaamaan. 😉

Paikan päällä pääsi sekä vilvoittelemaan meriveteen että lämmittelemään kuumaan lähteeseen. Kuuman lähteen vesi oli oikeasti KUUMAA! Veden pitäisi vaikuttaa mm. nivelongelmiin. Olo oli kylpemisen jälkeen ainakin taivaallisen rentoutunut! Kuulemma itse Kleopatrakin on aikoinaan kylpenyt Kosin kuumassa lähteessä.

 

Ihanin pyöräretki tehtiin Ampavrikseen, 1,5 km päähän Kosin keskustasta. Keskustasta ei tarvitse mennä kuin tien yli, ja pääsee vehreään maalaismaisemaan. Täältä löytyy rauhaa, hiljaisuutta, aitoutta. Sitä, minkä mä koen aidoksi Kosiksi. Ampavriksessa sijaistee Ampavris Family Aparments, kreikkailaisen perheen ylläpitämä pieni hotelli. Täällä majailimme 25 v. sitten.

Perhosia vatsanpohjassa suuntasimme 25 vuotta sitten tutuksi tulleeseen paikkaan. Millainen paikka olisi nyt? Oli suuri ilo nähdä, että hotellia oli pidetty yllä erinomaisesti. Omistaja otti meidät sydämellisesti vastaan, hämmästytti suomen kielen taidollaan ja tarjosi juomat. Täällä olisin halunnut ehdottomasti majoittautua tälläkin kertaa! Alue on aito ja rauhallinen ja hotelli siisti ja lämminhenkinen. Hotellilta on myös kauniit maisemat Kosin ylle aina rantaan saakka. Viime aikoina hotellilla ei ole ollut suomalaisia vieraita, mutta ensi kesänä se on taas Tjäreborgin hotellivaihtoehtona. Suosittelen lämpimästi, jos olet aikeissa lähteä Kosille. 🙂

Vuokrattiin myös auto ja ajettiin saari päästä päähän. Kannatti ehdottomasti!

 

Ajoretken viimeinen pysähdyspaikka oli Zian vuoristokylä, josta oli upea auringonlasku.

Kosilla historia on läsnä ympäri saarta. Aivan keskustan liepeillä on vanhoja raunioita ja Hippokrateen puu.

Kosilta löytyy myös vanha “terveyskeskus” Asklepion, jossa Hippokrates on aikoinaan toiminut.

Useimmissa lomapaikoissa olen syönyt ainakin yhden huonon aterian. Kosilla en yhtään! Aterioiden hintataso on edelleen edullinen verrattuna Suomeen. Söimme halvimmillaan 25 eurolla ja kalleimmillaan 50 eurolla, ja ateriat sisälsivät aina alkupalat, pääruuat ja ruokajuomat (viiniä ja olutta), sekä välillä myös jälkkärikahvit kahdelle. Usein ravintoloissa sai kaupan päälle jonkin pienen jälkkärin tai juoman. 🙂

Teimme viimeisenä päivänä veneretken.

Vierailimme retkellä aivan ihanalla Pserimoksen saarella. Täällä olisin halunnut viettää pidemmän ajan.

Vierailmme myös Kalymnoksella.

Kos ei ehkä ole Kreikan saarista kaunein. Olen nähnyt huikeampia maisemia mm. Lesvoksella ja Santorinilla. Mutta paljon nähtävää, koettavaa ja kauniita paikkoja saari tarjoaa silti.

Kosilla on hyvää ruokaa, aurinkoa, ystävällisiä ihmisiä, kirkkaita vesiä, rentoa lomailua. Mulla on ikävä jo takaisin! <3

Terkuin, Kirsi