Kukkien ja etenkin ruusujen suurena rakastajana tuntuisi ehkä luontevalta, että Ystävänpäivän postaukseni kuvittuisi ruusuilla. Nautsikelen runsaasta ruusukuvituksesta, jota on tarjolla tänään tarjolla muutenkin paljon – samoin kuin aurinkoisen keltaisesta miehen jo tuomasta ruusukimpusta. Mietin kuitenkin, mitä Inspiration-blogini postauksen kuvilla ja kirjoituksella haluaisin itse viestittää ja päädyin pariin asiaan.
Ystävänpäivä osuu nyt perjantaille. Aika moni läheinen on ollut flunssakierteessä tai hoitanut flunssaisia lapsiaan. Työtahtikin tuntuu juuri nyt kaikkialla kiireiseltä. Siksipä haluaisinkin toivoa, että Ystävänpäivänä ollaan armollisia itselle, tehdään juuri sitä, mitä halutaan, eikä aseteta liikoja vaatimuksia tai tavoitteita. Jos haluaa kokoontua oman kullan, parhaan kaverin tai ystäväporukan kanssa viettämään kivaa yhteistä aikaa, on Ystävänpäivä kuin tehty siihen. Jos kuitenkin haluaa viettää Ystävänpäivän vaikka itsekseen hyvää kirjaa lukien oman sängyn pohjalla tai vaahtokylvyssä, on sekin ihan oikea tapa nauttia Ystävänpäivästä, olla ystävällinen omalle itselleen. Kynttilän sytytys, teekupin nauttiminen ja oma lempimusiikki riittävät hyvin ohjelmaksi.
Pääsen tänään jo iltapäivällä hoitamaan pientä, aurinkoista 1-vuotiasta ystävää ja sitten tapaan paria aikuisystävääni. Voi hyvin olla, että valahdan jo aikaisin illalla omaan sänkyyn lukemaan hyvää kirjaa. Niinpä kuvasinkin oman makuuhuoneemme Ystävänpäivän asussaan. Siihen riittää Happy Lightsien ja kynttilän sytytys, pehmoinen sydäntyyny ja kirjapino.
Toiseksi Ystävänpäivän asiaksi halusin tarttua Strictly Style -blogin Soita mummolle –
haasteeseen ja vielä hieman yleistää sitä:
Soita mahdollisimman monelle tuntemallesi yksin elävälle vanhuksille. Ystävänpäivä on juuri oikea päivä muistaa niitä ihmisiä, joita emme välttämättä omilta kiireiltämme tule usein muistaneeksi. Ja muistamisen lisäksi pirauttaa heille, kertoa omat kuulumiset ja ennen kaikkea kuunnella heitä. Soitto yksinäiselle vanhukselle voi olla paljon merkittävämpi lahja kuin jokin harkittu ja arvokas esine kiireiselle ystävälle. Yllätyspuhelu voi olla vanhan ihmisen koko päivän tai useankin päivän tärkein hetki, jota voi muistella hymy huulilla pitkään. Sellaisen lahjan antamisesta saa itsekin hyvän mielen. Niin nopeasti kuin vuodet kuluvatkin, olemme me tällä hetkellä kiireiset työssäkäyvät ihmiset ja kotiäidit pian itsekin hidastahtisempia ikäihmisiä, jotka arvostamme kovasti huomion osoituksia.
Suuresti arvostamani omat isovanhempani, kuten oma isänikin, ovat valitettavasti jo poismenneitä, enkä pääse heille enää soittamaan. On ehkä täällä blogissakin välittynyt heidän suuri merkityksensä minulle. Asumme edelleen isäni lapsuudessani rakentamassa talossa. Mummolan vintiltä on taas paljon rakkaita esineitä, kuten makkarin vanha kaappikikin. Heitä kaikkia voin vain muistella. Siksi onkin tärkeää pitää ihmisiin yhteyttä, kun se on vielä mahdollista. Äitini asuu yksin ja hänen huomioimisensa onkin automaattisesti perheemme viikkorutiineja. Hän on ollut meille korvaamattoman arvokas apu, kun lapset olivat pieniä ja sitä apua voimme nyt tarjota vastalahjaksi, kun äidin oma liikkuminen ja asioiden hoitaminen on vaikeutunutta. Äidille soitinkin Ystävänpäivätoivotuksen heti aamulla. Sen lisäksi olen jo tehnyt listan yksinäisistä muista vanhuksista, jotka saavat minulta tänään puhelun. Haastankin nyt itse blogini lukijat soittamaan omille tutuille ja läheisille ikäihmisille tänään Ystävänpäivänä ja laittamaan hyvän kiertämään tämän haasteen muodossa. Onnellista ja rentoa Ystävänpäivää kaikille! Muistakaa nauttia läheisistänne ja omasta hyvinvoinnistanne.
