Villiruokaa Suomen luonnosta
Hyvää perjantaita! Kuun alussa oli blogiarvontana aika kiinnostava ja erilainen aihe, josta pääsin itsekin nauttimaan; Haltian luontokeskuksen ravintolassa järjestetty Villiruokaillallinen ja -luento. Villiruoka on kasvava kiinnostuksen kohde, eikä ihme. Minusta ainakin on tosi kiehtovaa ajatella, että luonto tarjoaa valtavat määrät syötäväkai hyödynnettäviä ja hyviä ruoka-aineita, joita on helppoa ja hauskaa keräillä luonnossa ulkoillessa. Ja bonusta on tietenkin sekin, että villiruuan keräily ja käyttö on myös ympäristöystävällistä, puhdasta ja ilmaista.
Tyttäremme kävi aikoinaan Helsingin Viikissä Luonnossa kotona -päiväkotia. Siellä todellakin oltiin päivät pitkät metsässä – ja esim. kaikkien eskarilaisten oppimistulokset olivat puissa roikkumisten ja kalliokiipeilyjen lomassa loistavia, ei siihen pulpetteja ja liitutauluja tarvittu. Meille vanhemmillekin järjestetiin siellä retkiä, hiihtvaelluksia ja muuta ohjelmaa, jolloin pääsimme myös tutustumaan villiruoka-aiheeseen. Muistan mm. maistelleemme metsässä kallioimarteen juurta, joka maistui ihan lakritsalle. Aihe jäi silloin kytemään mieleeni ja nyt tartuin innoissani tilaisuuteen, kun sellainen blogin kautta tarjoutui.
Illallista edelsi Sami Tallbergin luento Haltian modernissa puulla sisustetussa luentosalissa. Haltian luontokeskuksen rakennus oli minulle uusi kohde ja käymisen arvoinen sekin. Täytyy myöntää, että ennen 1,5 h pitkän luennon alkua fiilis oli vähän kuin koulun penkille mentäessä ja mielessä kävi jo ajatus syömisestä… mutta tunnelma muuttui nopeasti kiinnostuneeksi ja innostuneeksi ja aika kuluikin kuin siivillä. Rento ja luontevasti esiintyvä Sami on keittiömestari ja forager (joka tarkoittaa ruokaa keräilevää henkilöä). Hän on viettänyt vuosia Lontoossa ja jo siellä tutustunut villiruokaan – ja innostus on selvästi vain kasvanut Suomeen kotiutumisen jälkeen. Sami on tehnyt useita kiinnostavia ja kauniita kirjoja, mm. Villiyrttikeittokirja ja Villiä vegeä. Hän järjestää kursseja ja luentoja kiinnostavasta aiheesta, jonka oppimista voi jatkaa aina vaan. Ja ainakin tämän luennon perusteella suosittelen lämpimästi osallistumista tilaisuuden tullen.
Villiruoka-aiheesta oppiminen on kiinnostavaa. Tärkeää onkin selvittää kasvit, jotka ovat sopivia syötäviksi ennen kuin lähtee metsään mutustelemaan. Mutta jos aihe vähänkin kiinnostaa, kannattaa siihen perehtyä vaikka vähitellen, eikä vain sivuuttaa sitä tiedon puutteessa. Mustikka ja kanttarelli ovat alunperin niitä varmaan ainoita itselleni itsestäänselviä metsästä kerättäviä syötäviä. Viime kesänä opin, että myös kaikkia orvokkeja voi syödä ja nyt luennolla käytiin läpi kymmeniä uusia luonnonherkkuja – ja voi nami niitä kuvia, joita Sami esitteli meille upeista annoksista, joiden ainesosissa oli mukana villiruokaa.
Ei ole tarkoituskaan, että koko annosta pitäisi valmistaa keräilemistään luonnon aineista, vaan niistä voi hyvin tehdä pohjan salaatille, kastikkeen kalalle, mausteen ja koristeen jälkkäriin tai hauduttaa iltateen. Oikein odotan jo ensimmäisten vaaleanvihreiden nokkosten lehtiä, joita aion tänä vuonna huristella kuivurillani kauniisiin lasipurkkeihin varastoitavaksikin. Ja hei, ihan pian pitäisi alkaa ketunleipien nousta maasta pieneksi välipalaksi, samoin heleiden kuusenkerkkien. Tämä aihe on minusta jotenkin älyttömän ihana… päästä nauttimaan kaikesta kevään ihanuudesta ja luontoenergiasta myös syömällä sitä <3.
Kiinnostavaa tietoa villiruoka-aiheesa löytyy ELO-säätiön sivuilta. ELO on suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ja Sami Tallberg on valittu sen viralliseksi villiruokalähettilääksi.
Luennolla esiteltiin myös LuontoPortti. Myöhempi EDIT: (kts. kiinnostavaa lisätietoa Luontoportista tämän postauksen kommenteissa): LuontoPortti on jatkuvasti eri lajiryhmiin laajentuva palvelu, jonka jokaisella lajiryhmällä on ollut oma erityisasiantuntijansa. Palvelusta löytyy uusinta lajikohtaista tutkimustietoa. Lajintunnistuspuolta kehitetään ja uusia kuvia lisätääm jatkuvasti. Kuvapankissa on jo n. 600 000 kuvaa. Tunnistamismenetelmälle on saatu kansainvälinen patentti ja NatureGate palvelu toimii myös nobiilisti. Mobiiliversio on todella helppokäyttöinen ja kätevä ottaa mukaan metsään, jossa siitä on todellinen apu. Katso sen upea esittelyvideo täältä. Jatkossakin kasveja kuvataan lisää ja laajennetaan tätä mainiota kasvien tunnistuspalvelua. Sivut ovat älyttömän hyvät ja jo nyt tuntuu, että sieltä löytyy tunnistettavat kuvat ja tiedot ihan KAIKESTA. Upean LuontoPortti-palvelun perustana on sen omistajien, Eija ja Jouko Lehmuskallion, usean vuosikymmenen mittainen kehitystyö, josta on tänä päivänä modernina palvelumuotona hyötyä meille kaikille, kannattaa käydä tutustumassa.
Samin kirja on myös hyvä opas aloittelevalle villiruokakokeilijalle. Siitä näkee selkeästi mitä voi syödä ja miten voi valmistaa. Se todellakin hivelee myös esteetikkojen ja foodien silmää laadukkuudellaan ja upeilla annoskuvillaan.
Haltiassa meitä oli noin 40 henkilön ryhmä. Luennon jälkeen siirryimme vesi kielellä illallispöytään ja jo sen kaunis koristelu toi uusia ja raikkaita ideoita. Upeaan illallispöytään saa tuoreutta yhtä hyvin metsästä kuin kukkakaupastakin. Vaikkapa mustikanvarpuja ja havupuiden oksia voi kerätä maljakkoon läpi vuoden.
Illallinen alkoi juurisellerillä ja muikun mädillä. Selleri oli haudutettu pehmeäksi. Muikunmädin lisäksi maistelimme todella hyvää hauenmätiä. Meillä ei kesän kalansaaliiden mätejä olla tähän mennessä osattu oikein hyödyntää, vaan ostettu aina mädit joulupöytään älyttömän kalliilla hinnalla ruokakaupan pakastealtaasta. Mutta ensi kesänä onkin saaressa uudet tuulet! Sami neuvoi liottamaan mätipussia kymmenisen minuuttia suolavedessä ja käyttämään hetkisen pannulla. Sitten vain herkuttelemaan. Myös pieni savun aromi sopii hyvin mätiin. Ahvenia meillä saaressa pyritään kesäisin nauttimaan lähes päivittäin – ja nyt sain monia luonnosta kerättäviä vinkkejä niiden lisukkeiksi. Niihin tullaan tänä kesänä palaamaan täällä blogissakin.
Seuraavaksi menu jatkui valtavasta kattilasta annostellulla tatti – koivunmahlakeitolla, joka oli juuri niin pehmeää, täyteläistä ja ihanaa kuin vain voi…
Pääruuassa oli minusta samaa fiilistä kuin kesäisin miehen kalastamassa ja valmistamassa ahvenkeitossa, jota fiilistelinkin postauksessa Tuore kalakeitto on paras kesäruoka saaressa. Muutenkin, jos kuulut meren ja saariston rakastajiin ja kaipaat tänne maaliskuun tuulten keskelle pientä kesäfiilistelyä, tervetuloa saaristo-postauksiin. Lomat vietämme mahdollisimman pitkään pienessä ulkosaaressa, joka tarjoaa loputtomasti kuvattavaa – ja nykyisen tietämykseni mukaan myös herkuteltavaa ; )
Meritunnelmissa siis lautasella oli nyt kirjaimellisesti suuhun sulava annos merihaukea, maa-artisokkaa ja kallioimarrekastiketta, upeita aineita upeasti valmistettuna. Kallioimarre on tosiaan se tyttäremme päiväkoriretkien lakuherkku ja nyt se toi todella makean ja kivan säväyksen kastikkeeseen. Aivan napakymppiannos!
Liekö luontaista karismaa, Lontoon vuosien tartuttamaa vai molempia, mutta Sami Tallberg (keskellä) toi väistämättäkin mieleen Jamie Oliverin monellakin tavalla. Sami itse oli positiivinen ja kiinnostava ja osasi tehdä luennosta ja ruokailusta rennon ja kivan tapahtuman, ruoka-annokset olivat muutamasta hienosta raaka-aineesta tehtyjä selkeitä ja yllättäviäkin yhdistelmiä ja visuaaalisuus kattauksessa, ruoka-annoksissa ja kirjoissa ihan omaa luokkaansa.
Ruokailun päätti suloisen ihana mustikkainen jälkkäri, vai miltä kuulostaisi: väinönputkivanukas, punajuurihunaja ja meihiläisten keräämä siitepöly. Blogin lukijat tietävät, että olen jo hieman aiemminkin löytänyt mehiläissiitepölyn ja ihastunut käyttämään tätä pienten pörriäisten valmistamaa herkkua mm. jälkkäreissä ja jopa äskettäin tyttären synttärien tarjoilussa.
Juomapuolella oli mahdollisuus tilata läpi ruokailun suunniteltu suositusviinipaketti. Itse nautin lasillisen punaviiniä, joka toimi erinomaisesti, vaikka ruokalajit ehkä vaikuttavat enemmän perinteisiltä “valkkariruuilta”. Lopuksi oli tarjolla pakurikahvia. Hei, en edes tiennyt, että omasta suosikistani pakuriteestä on myös kahviversio. Kun en itse juo kahvia, oma valintani oli raikas yrttitee.
Liikaa ei varmasti voi hehkuttaa villiyrttien ja -ruuan puhatutta ja terveellisyyttä. Siksi tämä ja tulevat niitä koskevat postaukset kuuluvat minusta itseoikeutetusti blogissani luokkaan: super /rawfood, joka löytyy tuolta tutusta oikean sivupalkin aiheluettelosta. Lisäksi perustan sinne jo valmiiksi kesää odottavan oman Villiruoka-luokan.
Ihanaa viikonlopun aloittelua, liikutaan luonnossa ja pidetään silmät auki kevään villiruoka-aineille!
Ai niin, tänne kivaan tapahtumaan sain mieheni lisäksi seuraksi blogiarvonnan voittaneen pariskunnan. Tämän viikonlopun aikana yritän saada taas uuden, ihanan arvontapostauksen toteutettua. Kannattaa käydä kurkkaamassa ; )
Kommentit (5)
Hei, Kommenttina korjaus kirjoittamastanne Luontoportista: Luontoportti ei ole yliopiston opettajankoulutuslaitoksella toimiva ryhmä, vaan Eija ja Jouko Lehmuskallion perustama ja omistama palvelu, jota on esitelty useita kertoja Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella ja muissakin yliopistoissa ja kouluissa. Olemme laajentaneet palvelua jatkuvasti eri lajiryhmiin, ja kirjoittaneet uusinta lajikohtaista tutkimustietoa palveluun. Jokaisella lajiryhmällä on ollut oma erityisasiantutijansa, joita on palkattu projektiluontoisesti mukaan. Kiitos positiivisesta kommentista tunnistuspalvelun ja koko palvelumme toimivuudesta. Kehitämme lajintunnistuapuolta sekä kuvaamme uusia lajeja palveluun jatkuvasti! Kuvapankkimme käsittää tällä hetkellä n 600 000 kuvaa! Saimme tunnistamismenetelmälle kansainvälisen patentin. NatureGate palvelumme toimii myös mobiilisti. https://www.youtube.com/watch?v=wkRD3jQZbKU
Tämä alla oleva kopioimani osuus tekstistänne on siis virheellinen, ja pyydämme ystävällisesti korjaamaan sen:
Luennolla esiteltiin myös LuontoPortti. Se on yliopiston opettajankoulutuslaitoksella toimiva ryhmä, jonka tarkoituksena on jatkuvasti kuvata kasveja ja laajentaa tätä mainiota kasvien tunnistuspalvelua. Eikä vain kasvien, vaan myös muiden kotimaisten luonnon elävien. Sivut ovat älyttömän hyvät ja sieltä löytyy tunnistettavat kuvat ja tiedot ihan KAIKESTA.
LuontoPortti perustuu Eija ja Jouko Lehmuskallion usean vuosikymmenen mittaiseen tarkkaan luonnonkuvaukseen sekä heidän patentoimaansa lajien vuorovaikutteiseen tunnistamiseen. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella professorin työssäni perustin vuonna 2006 yhdessä Eijan ja Joukon kanssa tutkimus- ja kehittämisryhmän LuontoPorttia varten. Saimme Helsingin yliopistolta alkurahoitusta LuontoPortin saamiseksi verkkopalveluksi vuonna 2008. LuontoPortti Oy:n osake-enemmistö on Eija ja Jouko Lehmuskalliolla. https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/projects/naturegaterd-program(1e49fb8d-3c07-455c-9ba1-5571346eb6b7).html