Sisustuksen neutraali väriskaala rauhoittaa
Aikaisemmin viikolla Tilaa väreille!! – postauksen kuvista ei ehkä heti uskoisi, että kyse on samasta talosta kuin näissä kuvissa. Toisaalta, silloin kerroinkin juuri siitä, miten joskus on tarve ja jano väreille ja niitä levittelylle ympäristöön antamaan energiaa.
Joka kerta kaipaan taas kuitenkin pian takaisin harmoniaa, luonnonsävyjä ja selkeämpää värimaailmaa. Vaikka on ihanaa rakentaa värihetkiä ja selata värikkäiden kotien kuvia ja vierailla sellaisissa, neutraali värimaailma on kuitenkin minulle se, jonka sisällä voin hyvin ja jossa minun on helpointa rentoutua. Ehkä olen vain niin luonnonlapsi. Kaupunginsykkeessä on kiva käydä, mutta luonnossa olen kotona, missä tahansa säässä ja väripaletissa.
Lattiat, pinnat ja tekstiilit määrittelevät paljon aistittavaa kodin ympäristöä. Nykyisen kotimme pinnat olivat kaikki valmiita muuttaessamme. Suurin osa niistä kuuluikin juuri niihin ominaisuuksiin, joihin talossa ihastuimme. Porraskäytävän korkean terran värisen seinän (taustana juuri em. väripostauksessa) ja keittiön liitutauluseinän ajattelimme ensin maalaavamme, mutta hetken niitä katseltuamme aloimmekin pitää niistä. Kaikki muut seinä ovat valkoisia ja pinnat tarpeeksi neutraaleja.
Makuuhuonen lattia ylimmässä kuvakollaasissa on harmaata parkettia. Harmaa on tämän hetken suosikkiväripalettini kärjessä. Sitä haikailen lisää, vaikka betonisten ruukkujen muodossa.
Eteisen lattia on valkoista marmoria ja lasten ja työhuoneiden vaaleaa parkettia. Valkoisia lattioita olenkin halunnut jo vuosia. Niiden valoa heijastava pinta tuo lisää ilmavuutta tilaan kuin tilaan.
En ole erityisesti mattoihminen. Eteisen ja käytävien tarpeelliset matot ovat luonnonmateriaalia, jotka ovat sekä käytännöllisiä, että miellyttävät tekstuurillaan ja sävyillään silmääni. Bambu-, niini- kaisla- ja kaikki vastaavat pinnat ovat niin minua. Eteisen rappusten pinnoite (keskimäisessä kuvassa) on tyypillisä 70-luvulla käytettyä karheaa mattoa. Sitä vierastin erityisesti aluksi, mutta siitä pidän erityisesti nyt! Se on minusta kaunis ja todella käytännöllinen ja tuvallinen rappuspinnoite myös nuorimpia ja vanhimpia vieraita ajatellen.
Minulla ei ole aikaisemmin muutoista juurikaan kokemuksia, mutta huomaan nyt miten tärkeää on elää ja asua uudessa kodissa ja mutustella sen materiaaleja ja sävyjä enne kuin alkaa tekemään radikaaleja muutoksia. Toisen valinta saattaakin osoittautua itselleenkin mieleiseksi, vaikkei se olisi alunperin tullut omalla kohdalla edes ajatuksiin.
Olohuone on puunruskeaa parkettia. Taas kerran oma valintani olisi ollut vaaleampi, mutta se ei välttämättä olisikaan ollut niin toimiva suhteellisen suuressa ja valoisassa tilassa, jonka muotokieli on 70-lukua. Tähän olen nyt myös tyytyväinen ja sen ympärille onkin kerääntynyt ruskeaa ja beesiä eri sävyissään, karvamattona, taljana ja sohvan tekstiileinä.
Meillä on aina arvostettu ja kerätty taidetta. Uudessa kodissa on tullut otettua osaksi sisustusta myös omia fiilistauluja – jotka olenkin oikeastaan tehnyt juuri kyseiseen tilaan. Pari seinää on vieläkin mietinnässä, tehdäkö lisää omaa taidetta, ripustaako grafiikkakollaasin vai teettääkö muutaman mustavalkoisen valokuvaprintin. Takaraivossahan muhii aina muutama keskeneräinen sisustusprojekti ja sitten kun aika on kypsä, ne etenevät ripeään tahtiin.
Kiertelin kameran kanssa ympäri kotia ja muutama kollaasi syntyi myös esineistä ja niiden materiaaleista. Huomaan kuitenkin nyt, että jos yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin on turha ehkä yrittää pulauttaa tähän postaukseen enää suurempaa sillisalaattia. Seuraavaksi on siis esinepuolta tulossa.