Saariston kauneutta

Edelliset postaukset olivat ulkosaaresta. Siellä on paratiisimaisen kaunis luonto ja primitiiviset olosuhteet, mikä on suoranaista luksusta kesällä. Mieli lepää, kun ei ole turhaa sälää ympärillä, vain meri, upea luonto ja siihen uppoavat rakennukset. 

Saaristossa liikumme veneellä, ei ole siltoja eikä losseja. Ulkosaaresta tälle isommalle saarelle siirtymiseen menee nopeaa vauhtia vartti. Sinä aikana maisema kokee täydellisen muutoksen. Kallioluodot vähenevät, puiden koko moninkertaistuu ja luonto alkaa muuttua mantereen kaltaiseksi. Taivaskin näyttää erilaiselta ulkona merellä. Taivas vain jatkuu silmän kantamattomiin ja pilvet maalaavat sille upeita kuvioita.

Isommassa saaressa asustelemme saaristolaiskylässä, jossa naapuritalotkin ovat lähellä. Aitoja ei ole.  Ei myöskään autoteitä eikä asfattia. Maisema ja tunnelma ovat kuin menneiltä vuosilta, niin kuin monet taloista oikeastikin ovat.

Pienen kävelymatkan päästä meiltä on sukulaisten tila, jossa on monta kaunista rakennusta ja vehreä pihapiiri. Kesälomalla siellä on mahdollisuus päästä moikkaamaan suvun suloisia pienimpiäkin poikia. Nyt perhe on jo pohjoisessa ja moikkaamaan päästään appivanhempiani, jos he sattuvat olemaan paikalla.

Talon rappusille paistaa lämmin aurinko aikaisin keväällä vielä myöhään syksyllä. Sinne tuulensuojaan pihan puolelle voi istahtaa paistattelemaan päivää ja nautiskelemaan kauniista pihapiiristä.

Piha-aitoista löytyy leluja ja vanhoja käyttöesineitä. Tunnelmallinen punamullattu savusauna lämpenee kesäisin joka ilta. Enää en taitaisi uskaltaa pulahtaa saunastakaan uimaan. Ehkä sitten muutaman kuukauden kuluttua voisi pyörähtää hangessa.

Ihanan aurinkoista syyskuisen arkiviikon alkua!