Ruokakuvaus ja (sopiva) valokuvauskalusto

Kesällä tein postauksen Lasten, nuorten ja kotieläinten valokuvaaminen.  Nyt hieman asiaa ruokakuvaamisesta. Se tuli mieleen näitä kuvia editoidessa. Siksi kai, että aina kun pääsen kameran kanssa ruoan kimppuun, on saaliina ihan liioiteltu määrä kuvia – ja niiden ottamista on vaikea lopettaa; vielä tästä kulmasta, vielä tässä valossa… niinpä tästäkin ihan tavallisesta miehelle kasaamastani arki-annoksesta oli taas kertynyt ilman sen enempiä suunnitteluita kunnon kuvapulautus kameran muistikortille.

Yleisestikin kuvamääräni on muuten taas kertynyt niin suureksi, että varoitus: aika pajon postauksia on tulossa lähitulevaisuudessa, kun teen tilaa talviaiheille ; )

Nämä kuvat eivät edusta mitenkään edes omaa suosikkikuvasarjaani, mutta sopivat minusta hyvin aiheeseen, kuviltaan tai sisällöltään. Mitään varsinaista nerokasta resepti-ideaakaan näsitä ei saa irti, vaan minulle aika tyypillisen annoksen; röykkiö sekalaisia kypsiä ja/tai tuoreita kasviksia ja mukana proteiini, tässä annoksessa pihvin muodossa. Esimerkki harkitummasta ja uudenlaisesta resepti-ideasta ja kuvauksesta voisi olla vaikka viime torstain Versolle suunnittelemani postaus Helppo ja herkullinen raakasuklaavanukas.

Kasvisten ja hedelmien ikuistaminen on aina kiinnostanut ihmisiä. Ruokahan on aina myös silmänruokaa. Mietin välillä, että tämän hetken ruokakuvaamisesta on tullut vastine entisajan hedelmävatien ja ruoka- ja kynttiläasetelmien öljyvärimaalaukselle ja hiilipiirtämiselle, joista itsekin pidän.

Valokuvaaminen on minusta kuitenkin niin paljon antoisampaa nopean rytminsä takia. Parasta bloggaamisessakin minusta on valmiiden kuvien näkeminen, kuvien valitseminen ja kollaasien tekeminen.

Ei ihme, että ruokaa on aina ikuistettu kuviksi. Se on kaunista, värikästä, muodoiltaan, valoiltaan ja varjoiltaan aina erilaista. Kotoa ei helposti löydy mitään muuta vastaavaa. Tottakai sisustuskuvaus on toinen fantastisen kiinnostava kotikuvauksen alue, mutta yleensä sekin on niin paljon pysyvämpää, että vain ruoka tarjoaa koko ajan erilaisia ikuistamisen kohteita, ihan osana normaalia arkea.

Jo ennen digikuvauksen yleistymistä kuvasin, ja kuvatoimittajana valitsin ja käsittelin ison kuvaajajoukon kuvia. Silloin ruokakuvaus oli ison työn takana. Kuvattavaa ruokaa koristeltiin, tuunattiin ja jopa meikattiin kuvausta varten. Mansikoille saatettiin laittaa huulipunaa! Valaistusta säädettiiin, mitattiin ja muuteltiin pitkään. Koekuvia otettiin polaroidilla, että saatiin jonkinlainen käsitys lopputuloksesta, koska valmiit kuvat ja diathan saatiin vasta monen päivän päästä kehityksestä. Sitten isosta kuvamäärästä valittiin lopulliset ruudut. Useita ihmisiä tarvittiin tiimiin, jolloin koko prosessi vain oli työläämpää ja hitaampaa saman lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Aikaisemmin ammatti- ja harrastelijakuvaajien ero oli suuri. Digikuvaus on tuonut laadukkaan kuvaamisen kaikkien halukkaiden ulottuville ja kuka  tahansa voi yltää ihan yhtä upeisiin lopputuoksiin. Nyt  jokainen bloggaaja tekee yksin saman työn kuin aikaisemmin monen ihmisen tiimi.

Olen miettinyt, että johtuuko se pitkästä kuvausalan taustasta, jota vasten kuvaaminen on minusta nykyään niin paljon helpompaa ja antoisampaa, että nautin siitä niin paljon, että kaikesta kauniista ja kiinnostavasta tulee otettua kuvia lähes itsestään. Mutta tuskin sekään on syy, kyllä digiaikana kuvauksen aloittaneilla tuntuu syntyvän ihan yhtä runsasta kuvasatoa ; )

Luovaa prosessia on vain niin paljon helpompaa toteuttaa pieninä annoksina muun arjen keskellä, että siitä on tullut osa kaikkea tekemistä ja arkipäivää. Tottakai erikseen toteutetaan kuvauksia suunnitellustikin, mutta kun kuvausaihe on muutenkin esillä ja valo suotuisa, voi kuvaaminen olla paljon impulsiivisempaa, dokumentaarisempaa ja hauskempaa.

Kiitos myös ihanista lukijakommenteista ruokakuviini liittyen <3  Aika ajoin on kyselty ruokakuvauksiin käyttämästäni kalustosta. Mieluiten kuvaan tällä hetkellä Canon EOS 100 D:llä. Pidän sitä hyvänä ”käsilaukkukokoisena isona kamerana”. Olen aina kuvannut Canonilla, mikä on ihan tottumis- ja makuasia. Merkeillä on omat muotonsa, joista yhden kuvaajan käteen sopii parhaiten yksi ja toisen taas toinen.

Minulle on tärkeää kuljettaa usein kameraa mukanani. Ja koska myös tietokone ja moni muu esine kulkevat mukana, ei kamerakalusto saa olla liian painava. Canonin 100D on järjestelmäkamera, jonka  kokoa on pienennetty ja painoa kevennetty.  Se on myös nopeatoiminen ja suosittu mm. luonto-, eläin- ja urheilukuvaamisessa. Kuitenkin sen näyttö on suuri, mitä pidän myös tärkeänä.

Tärkeintä ruokakuvauksessa on kuitenkin linssi ja kaikkein tärkeintä sen suuri valovoima ja tarkka piirtokyky. Erinomainen objektiivi hintalaatusuhteeltaan on Canon EF 50 mm f/1.8 II, jolla itse kuvaan mieluiten ruokakuvat. Se on myös erittäin kompakti ja kevyt eli kulkee kätevästi mukana.  Se tekee terävää jälkeä ja poimii valon ihan fantastisesti. Toimii hämärässäkin. Aluksi voi olla outoa, jos on tottunut käyttämään zoomia, jota ei tässä kiinteäpolttovälisessä objektiivissa ole, mutta kuvan laatu ratkaisee ja itse tykkäänkin liikkua kuvatessa. Vastaavan valotehon saa yleensä vasta nelinkertaisella hinnalla, esim. Sigman 50 mm 1:14:lla. Suurin ero näiden kahden välillä on materiaali, Canon on muovia, mutta sillähän ei kuvan lopputulokseen ole vaikutusta ja toisaalta se tekee Canonista myös kevyemmän. Olen paukuttanut linssillä tuhansia ruokakuvia ja edelleen olen siihen tosi tyytyväinen. Löysin Pariisin matkalta vielä neopreenisen täydellisen kokoisen kamerapussin, johon mahtuvat em. kamera ja linssi tiiviiseen pieneen mukana kulkevaan pakettiin.

Usein en käytä jalustaa ollenkaan. Se vain rajoittaa liikkuvaa kuvaustyyliäni ja haen tarvittavan tuen muuten. Tarpeen mukaan kuitenkin käytän kotona tukevaa ”perinteistä” jalustaa, mutta sitä en viitsi ainakaan turhaan kuljetella mukanani, vaan kuljetettavana jalustana ja matkoillakin toimii hyvin taipuisa Gorillapod.

Tällaisia kuvaus- ja kalustoajatuksia tänään. Jos teille tulee omia hyviä vinkkejä yms. mieleen, kannattaa kirjoitaa muidenkin iloksi kommenttiboksiin.

salaattivihanneksia

punasipulia

parsakaaila

yrttejä

Kesäkurpitsaa

Fetaa

Grillipihviä

Oliiviöljyä, viinietikkaa