Raikkaita herkkuja ja ajatuksia avusta
VIIKONLOPPU alkaa olla paketissa. Kuvankäsittelyohjelma teki jossain vaiheessa tenän, enkä ole päässyt tänne blogiinkaan uusia kuvia päivittämään, vaikka niitä on muistikortille jo reilusti kertynytkin. No, onneksi en lähtenyt suuria muutoksia järkkäämään, kun nyt taas ohjelmat pelittävät.
Poika äsken totesi, että aikamoinen nappulatalo kotimme on ollut viime päivinä. Täällä on tosiaan ollut lapsienergiaa talon täydeltä. Tosiaan, torstaina saatiin pitkästä aikaa nauttia ystävien suloisen 4-vuotiaan pojan vierailusta. Heti perään viikonloppu on sujahtanut myös kovin vauhdikkaasti, kun saatiin yökylään kaksi pientä ystäväämme, 4- ja 6- vuotiaat valloittavat sisarukset. Leikkejä, pelejä, paljon pelleilyä, ulkoilua, rullalautailua ja vaikka mitä on ollut ohjelmassa. Illalla halittiin ihanan tuoksuvien palleroiden kanssa itsemme uneen ja aamulla sain herätä kahden iloisen silmäparin tapitukseen.
Kun omat lapset ovat jo niin isoja, ei sitä oikein edes muista, kuinka intensiivistä leikki-ikäisten seura on. Hatunnosto ja suuri arvostus kaikille leikki-ikäisten vahnemmille, joiden päivät täyttyvät niin monista tuhansista asioista, kun aikuiset pyörittävät omaa arkea, kotia, töitä, opiskeluja ja samalla tekevät korvaamattoman tärkeää työtä huolehtiessaan joka päivä kellon ympäri jälkikasvuistaan.
Lasten kanssa on paljon tärkeitä kysymyksiä vastattavana, uusia asioita ihmeteltävänä, pieniä ja suuria päätöksiä, ilon ja huolen aiheita. Kun on sen verran itse irtaantunut jo pikkulasten hoidosta ja katsoo sitä hieman etäämpää, tulee väkisinkin mieleen, kuinka tärkeitä turvaverkostot perheille ovat. Itse olen äärettömän kiitollinen siitä korvaamattomasta avusta, jota olen omaltä äidiltäni saanut lasten ollessa pieniä. Kaikilla ei ole saatavilla sitä ylellistä apua lähellä asuvasta vanhemmasta.
Suomessa soisi myös yleistyvän eurooppalaisen ja amerikkalaisen nanny-kultturin, jossa esim. opiskelevat nuoret aikuiset tai teinit tarjoavat säännöllisesti lisäkäsiä ja apuaan tutuille lapsiperheille. Nuoret oppivat auttamisesta ja lastenhoidosta ja vanhemmat saavat omaa aikaa akkujen lataamiseen. Täälläkin soisi yleistyvän, että vanhemmat säännöllisesti hengähtävät keskenään ja käyvät vaikka päivällisillä, kun naapurin opiskelija tuuraa kotona lasten kanssa. Meillä yleisempi kuvio kun on, että toinen vanhemmista on kotona, jos toisella on iltamenoa. On tietysti ihanaa ottaa lapset mukaan perheen yhteisiin menoihin, mutta vanhempien parisuhde ansaitsisi myös säännöllisesti oman aikansa arjessakin.
Toisaalta, jopa aupair-kulttuuri tuntuu olevan kaikkialla muualla yleistä. Kummityttömme lähti juuri kirjoistusten jälkeen vuodeksi aupair-hommiin New Yorkiin. Rohkea siirto lukion jälkeen, josta kertyy muistojen aarteita loppuiäksi ja varmasti avartava, opettavainen ja antoisa kokemus sekä hänelle, että perheelle. Aupair-knsepti on aikaa kestänyt ja monissa perheissä hyväksi todettu. Kun perhe tarvitsee lisäkäsiä, ja nuori aikuinen kokemusta maailmalta ja kielitaitoa, on yhtälöllä kaikki edellytykset toimia hienosti.
Aika pitkälle pääsi ajatus karkaamaan… ja varsinkin näistä kuvista, jotka nappasin jo viikolla, mutta symboloivat hyvin tätä hetkeä. Sain juuri vaihdettua sänkyyn puhtaat, valkoiset lakanat ja aseteltua raikkaat hedelmät lautaselle. Tarkoitus on levähtää ja alkaa valmistautua jo hieman ensi viikkoon sängyssä läppärin kanssa. Ihanaa sunnuntai-iltaa niin lapsiperheille kuin kaikille muillekin!!