Pilvisen päivän nautiskelut ja pikkuherkut
BLOGISSA tulee usein jaettua kesäisiä kuvia vain auringonsäteistä ja kauniista auringonlaskuista. Sitähän ei kesä saaristossa(kaan) läheskään aina ole. Helteisinä kesinä karu Suomen saaristo ulkomerellä on minusta maailman paras kolkka lomailla. Kaunis kuin Kreikan saaristo, mutta lisäksi Suomenlahti tarjoaa kesäisinkin raikasta virkistystä.
Kun ollaan keskellä luontoa – ja merta ja taivasta on silmänkantamattomiin, muuttuu koko maisema hetkessä taivaan tummetessa. Tätäkin tunnelmaa on tänä kesänä riittänyt. Tuuli nousee, työntää taivaan täyteen tummanpuhuvia pilviä ja saa meren vellomaan villisti. Pari kertaa on laiturikin lähtenyt vellontaan mukaan ja meille tullut aikamoinen kiire siirtää vene tyynen puolelle.
Tämä on ensimmäinen kesämme, kun pikkuinen mökki on tarvinut kaminan lisälämpöä jokaisena heinäkuun yönä. Mutta me vain nautiskelemme kotoisasta tunnelmasta. Moni tuttu vilkuilee nyt viime hetken lentoja lämpimään, eikä ihme. Kyllähän me pohjoisen Suomen asukkaat ansaitsisimme kunnon uikkarikelit edes heinäkuuksi ja varsinkin pienten lasten pitäisi päästä molskimaan ja vesileikkeihin.
Moni blogia pidempään seurannut voi muistaa, minkälaista viipottamista meidän viime kesämme oli. Se alkoi tyttären riipijuhlilla heti koulujen loputtua ja jatkui tauottomana ohjelmana elokuulle asti. Saatiin vieraita Amerikasta, käytiin Prahassa viikon hektisellä turnausreissulla, käytiin Pariisissa ja poimittin kentältä samalla Amerikasta vuorostaan palaava tytär, vietettiin pyöreätä hääpäivää ja miehen pyöreitä synttäreitä. Ohjelmaa ja tekemistä riitti, mutta se oli meidän perheemme ensimmäinen kesä, jolloin aikaa ei riittänyt juurikaan saaristolle. Uutta kesää ollaan odotettu ja saaristoikävää podettu koko talvi ja sitä paikkaillaan nyt onnellisina ja tyytyväisinä aikatauluttomuudesta ja suunnitelmattomuudesta, satoi tai paistoi, kaikki käy.
Maiseman muuttuessa syksyiseksi ihan parasta on ollut käpertyä ihanien sukulaisilta lainassa olevien kesäkoiriemme kanssa lukemaan kirjaa, sytyttää kynttilä ja hauduttaa pannu teetä.
Tummaan päivään kuuluu myös herkuttelu. Kesän suklaaherkkuni ovat CocoVin appelsiini– ja mintturaakasuklaat. Pienet levyt ovat juuri sopivan kokoisia teehetken herkkupaloiksi kahdelle.
Mieheni on saaristoelämään tottunut jo monessa polvessa, eikä juurikaan hätkähdä kelejä ja olosuhteita. Niin mukavuudenhaluisia (tai järkeviä?) me kuitenkin nykyään olemme, että kun tummuus ja tuuli ulkomerellä kestää pitkään tai yltyy liikaa, lukitsemme pienen tunnelmallisen mökin ovet, hyppäämme veneeseen, heiluttelemme ja huikkaamme veneestä ulkosaarelle kiitokset ja suuntaamme Busterin nokan kohti sisäsaaristoa, ”sivistyneempiä” , kylämäisiä ja turvallisempiakin olosuhteita, sukulaisia ja ystäviä. Niin teimme tortsai-iltana ja viikonloppu onkin vierähtänyt nopeasti, mutta nyt jo hieman haikailemme mielessämme takaisin ulkomerelle. Kesää on vielä hyvin jäljellä, joten nyt näistä tunnelmista nautitaan niin paljon kuin voidaan.
