Optimistin ja pessimistin ihana ero
Optimismi sijaitsee aivoissamme, tarkkaan ottaen sen kehittyneessä osassa, etuotsalohkon kuoressa. Lajinsäilymisen kannalta opitimismi on ollut hyödyllisempää kuin pessimismi, sillä optimistille on aina tarjolla enemmän syötäviä kasveja ja eläimiä kuin pessimistille. Optimismihan on pohjimmiltaan riskinottoa. Optimismin aivot ovat levollisessa tilassa, ja siksi hän pystyy tekeään valaistuneita ratkaisuja. Optimisti ei tiedä tarkkaan, miten tässä käy, mutta hän tietää, että kaikki menee joka tapauksessa lopulta hyvin.
Mistä optimisti voi sen tietää? kysyy pessimisti. Ei hän tiedäkään. Hänen siihenastinen elämänsä on vain mennyt niin. Hän on varmasti kohdannut vastoinkäymisiä, mutta ei vietä niiden parissa yhtään enempää aikaa kuin on pakko. Pessimisti taas takertuu vastoikäymisiin, pohtii niitä ja alkaa niiden perusteella muodostaa käsitystä maailmasta.
Väitän, että optimistit pitävät katseensa isossa kuvassa. He ovat oppineet, ettei yksityiskohdista pidä vetää johtopäätöksiä eikä niitä tuijottamalla pidä jättää isoa kuvaa huomiotta. Maailma ei ole tunneli vaan matriisi. Vastoinkäyminen on vain yksi mahdollisuus mahdollisuuksien mittaamattomassa matriisissa. Miksi siis keskittyä siihen, kun on niin monia muitakin mahdollisuuksia.
Onneksi meillä on mahdollisuus valita! Hyvin sanottua, kirjasta:
Lyhyt matka perille – meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta