Onnellisia hetkiä

Viime postausten saari-idyli päättyi ainakin yhtä idyliseen poistumiseen. Merimatka auringonlaskussa on joka kerta ehkä yksi parhaista asioista, mitä voisin kokea. Se on aina erilainen ja niin kokonaisvaltainen elämys, että voin vain ihmetellä pienenä ihmisenä keskellä sitä suurta upeutta. 

Luonnon uskomaton kauneus vetää aina yhtä hiljaiseksi. Aurinko kultaa veden ja taivaan ja pian sen jälkeen kaikki on kuultavan purppuraa. Ajattelen aina, että kun aurinko laskee, on jossain merellä lähes joka ilta näin kaunista, kun me puuhastelemme omia juttujamme kodeissamme siitä autuaan tietättöminä. 

Merta voisin tuijotella aina vaan. Nämä kokemukset ja hetket ovat minusta niitä pieniä, suuria ihmeitä, joita ei kaupasta saa eikä telkkarista näe. Ne ovat niin täydellisiä, että mitään ei puutu, eikä mitään ole ikävä. Voisikohan se olla paratiisin määritelmä?

Miksipä ei? Ja silloinhan meillä on kaikki mahdollisuudet olla omissa pienissä paratiisimaisissa hetkissä usein. Aina kun pääsemme keskelle luonnon upeutta. Tai niihin hetkiin missä vain, kun kaikki on hyvin.  

Yritetään järjestää taas monta pientä paratiisimaista hetkeä tänäkin viikonloppuna. Merellä, metsässä tai vaikka kotona, omassa mielessä. Onnellista viikonloppua!