My Good Morning -Yoga

Julkaisin toissapäivänä postauksen siitä, miten jooga on hiipinyt hyvinvointini edistäjäksi viimeisten vuosien aikana. Alunperin ihastuin joogan maagiseen vaikutukseen niskajäykkyyteni ja päänsärkyjeni ennaltaehkäisijänä ja poissapitäjänä. Aikaisemmin kärsin niistä useina päivinä viikossa. Nykyään en oikeastaan koskaan – kunhan teen puolen tunnin aamujoogani, jonka alunperin opin intialaiselta joogaopettajalta ja lääkäriltä Pardamanilta, Ayurveda-hyvinvointikeskus Suruyasta. Olen soveltanut alkuperäistä sarjaa itselleni sopivaksi ja pitkäaikaisen joogaopettajani Riitan Doshasta opeilla. 

Pyrin joogaamaan joka aamu ennen aamiaista ja töihin lähtöä. Aloitan tekemällä muutaman aurinkotervehdyksen lämmittelynä. Sen jälkeen (jos aikaa on), teen muutamia joogan seisontaliikkeitä tasapainoharjoituksiksi. Nopeammassa versiossa laskeudun heti alas ja pyörittelen käsivarret  kunnolla sekä suorin käsin (suuri kaari, eteen nojaten) että taitettuina eteen  ja taaksepäin haaraistunnassa istuen. Sitten pääsenkin joogan toiseksi tärkeimpään ja minun aamujoogani tärkeimpään liikkeeseen, yläkuvan hartiaseisontaan. Viipyilen siinä pitkään ja tunnen kuinka happi ja veri laskeutuvat päähän ja sydän saa pientä lepoa. 

Hartiaseisonnasta lasken jalat alas auraksi, kuten kuvassa. Hathajoogassa ja Astangassa varpaiden asento on erilainen, mutta minusta sillä ei ole suurta merkitystä. Yleensä lasken varpaan kärjet alas, jolloin jalkapöydätkin venyvät ihanasti. Tämä on joogan parhaita niskan ja yläselän vennyttäviä asentoja. Kädet ovat suorana maata vasten ja sormet ristittyinä. Tässä viipyilen myös pitkään ja hengitän rauhallisesti. Seuraavaksi lasken polvet alas korvien viereen ja tuen/työnnän käsillä selkää eteen ja ylöspäin, jolloin saan selkärangan venytyksen huippuunsa. Tästä ei nyt sitten ole kuvaa, on sen verran vitsikkään näköinen liike, mutta erittäin tehokas. 

Joogassa symmetria ja tasapaino ovat tärkeitä.  Toispuoleiset liikkeet tehdään aina molemmilla puolilla yhtä pitkään ja venyttäville asennoille tehdään vastaliike. Hartiaseisonnan ja auran vastaliike on kuvan kala-aento, jossa kädet ojennetaan taivasta kohden intialaisessa rukousasennossa ja painopiste on päälaella niskan venyessä kunnolla taaksepäin. Tässä teen noin kaheksan hengitysparia. Sisäänhengityksen tulee lähteä alhaalta vatsasta asti ja uloshengityksen kulkea kunnolla ja rauhallisesti loppuun saakka.  

Selällä maaten venytän vielä molemmat kyljet kiertäen polven vastakkaiselle puolelle maahan, vastakkaisen käden levätessä sivulla ja pään kääntyessä lepäävän käden suuntaan. Nousen istumaan ja teen siinäkin usein selän kiertoliikkeet molempiin suuntiin. Seuraavaksi teen yläkuvan nidra-asanan eli asennon. Tässä yksinkertaisimmassa vesiossa kädet ovat takana ottaen toistensa kyynärpäistä kiinni. Jalat joko lotusasennossa tai rennommin edessä ristittyinä. Pää alaspäin ja selän suoristus. Tässä viivyn ainakin 15 hengitysparia ja tunnen kuinka lonkka ja pakarat venyvät kunnolla. Paljon istuvalle tämä liike on  taivaallinen. Joissain asennoissa hyvänolon tunne leviää kaikkialle ja tämän on minulle sellainen.

Eteentaivutuksilla on paljon hyviä terveyttä edistäviä vaikutuksia. Niiden luvataan jopa pidentävän elinikää. Joogit sanovatkin, että ihminen on samanikäisen kuin hänen selkärankansa. Taivutan selän rauhallisesti eteen kädet liukuen reisien etupintaa pitkin mahdollisimman pitkälle ja hengitän kuudesti sisään ja ulos. Nousen takaisin istuma-asentoon. Lasekudun uudelleen ja laitan kämmenten sisäosat ja jalkapohjat vastakkain, taas kuusi hengitysparia ja istumaan nousu. Kolmannen ja viimeisen kerran laskeudun vielä pidemmälle ja ristin kädet jalkapohjien taakse ja taas kuusi hegitysparia.  Tunnen voimakkaan venytyksen jalkapohjissa, pohkeissa, takareisissä, pakaroissa, koko selässä ja niskassa. Tämä on joka kerta yhtä vaikeaa ja tehokasta ja venyttää mielestäni aina takaisin sen pienen kutistumisen verran, jonka yö on tuonut tullessaan.

Seuraavaksi asetun konttausasentoon ja venytän rauhallisesti muutaman kissanselän ja vastaavasti kaariselän. Seuraavaksi teen selälle kunnon kaarivenytyksen joko niin, että makaan vatsallani lattialla ja otan käsillä nilkoista kiinni keinuttaen eteen ja taakse vuorotellen. Vaihtoehtoisesti veytän selän suosikissani kameliasennossa. Siitä löysin tuon vanhemman postaukseni kuvan, jossa kameli asana on vasemmassa pystykuvassa. Polviseisonnasta laskeudutaan taaksepäin. Kädet tukeutuvat jalkapohjiin. Kahdeksan hengitysparia, jonka jälkeen laskeutuminen lapsenasentoon: polville, jalat hieman erillään ja kädet liukuvat suorina pitkälle eteen maata pitkin, niska rentona ja alhaalla oleskellen hitaat hengitykset.

Jos aikaa on, teen tässä vaiheessa sarjan vatsalihaksia sekä 4,5 kilon painoilla rinta- ja ojentajasarjat.

Lopuksi venytän, kierittelen ja ravistelen nilkat ja ranteet, pyöritän ja rentoutan silmät, teen pienen korvalehtien lämmityksenja hengityshrajoituksen eli 10 pientä nopeaa hengitystä vatsasta lähtien. Ihan viimeiseksi istun vielä lotukseen/ristin jalat rentoutusasentoon ja teen pienenä meditaationa 15 oomia eli rauhallista ”hyminähengitystä”, jolloin ei ajatella mitään, keskitytään vain hengitykseen. Sitten toivotan mielessäni itselleni, rakkailleni ja koko maailman kaikkeudelle onnellista päivää ja olen valmis aloittamaan sen itsekin. 

Tähän kaikkeen menee 20-30 minuuttia ja sillä on todella suuri vaikutus päiväni kulkuun. Kun aloitan aamun venyttämällä ja lämmittelemällä kehoni ja tyhjentämällä ja rauhoittamalla mieleni, saan päivälle kuin täysin puhtaan ja odotuksia ja mahdollisuuksia täynnä olevan alun. Niska ei enää jäykisty, stressaannun paljon vähemmän, en tarvitse impulsisyömistä ja päivä vain sujuu paremmin. Vastustuskykykin kasvaa. Säännöllisesti joogatessa en juurikaan sairastu ja jos niin käy, parannun nopeasti. On taas helppo uskoa joogien ajatus ”Just do your yoga practise and everything else will work out.”