Munavauva opettaa nyt perhesuunnittelua
Meillä asuu nyt munavauva ja mummina olen kovasti innostunut roolistani. Meillä käy nykyään säännöllisesti pieniä lapsivieraita ja lelut ovat varastossa aina helposti saatavilla. Sieltäpä löytyikin juuri sopivan kokoinen hoitopöytä, vaatteita, hiekkalaatikko, rattaat ja vaikka mitä. Juuri nyt täytyy olla hiljaa, kun vauva on ulkona rattaissaan päikkäreillä : D
Kävin 17-vuotiaana koulua Teksasissa. Valitsin yhdeksi oppiaineeksi lastenkasvatuksen. Kaikki muut luokan oppilaat olivatkin raskaana tai teiniäitejä. Samana vuonna jollain teryskasvatuksen tyyppisellä tunnilla opetettiin nuorille tiukkaa perhesuunnittelupolitiikkaa tyyliin “Just say no (to sex)”. Samalla opettaja kertoi, että “jossain Skandinaviassa ihmiset ovat niin hulluja, että jakavat kouluissa lapsille ilmaiseksi kondomeja. Tiedämme hyvin, mihin sellainen johtaa. Sama asia kuin jos jakaisi nuorille huumeita.” Silloin Suomessa oli tosiaan aloitettu kampanja, jossa yläastelaisille jaettiin tutustuttavaksi kondomeja, niin kuin tehdään vieläkin. Yleisesti ottaen pidin opetuksen tasoa monipuolisena ja laadukkaana, mutta tämä perhesuunnitteluasia oli täysin käsittämätön, varsinkin maassa jossa teiniäitien määrä on valtava. 20-vuotiaana opiskelin teksasilaisessa yliopistossa pääaineena taide ja yksi aineistani oli lasten taidekasvatus. Taas luokassa oli paljon jo isojenkin lasten nuoria äitejä. Kouluissa oli muutenkin paljon raskaana olevia todella nuoria (13 v) tyttöjä, mikä oli iso ero Suomen kouluihin verrattuna. Tutustuin myös tapauksiin nuorten raskauksien salailuista ja jopa salaa synnyttämisistä.
Nyt 8-luokkalaisen tytön äitinä seuraan tyytyväisenä edistyksellistä terveyskasvatusopetusta suomalaisessa peruskoulussa. Meille siis muutti eilen munavauva. Tyttäremme on sen äiti ja poikaoppilas on sen isä. Ohjeistuksen mukaan tehtävästä saa hyvän arvosanan, jos vauvasta pitää hyvää huolta. Sen hoitoa on myös hyvä suunnitella ja dokumentoida. Erityisen huonon arvosanan saa, jos vauva menee rikki tai varsinkin, jos se katoaa. Munavauvaa ei tietenkään saa syödä. Uudenlainen tehtävä on laadittu pilke silmäkulmassa, mutta viisaalla pedagokisella näkemyksellä. Vihkotehtävissä on myös käsitelty teiniraskauksia etupainotteiseti ja miettivään sävyyn, tyliin “Jos tulisin raskaaksi, mitä muutoksia elämässäni ja minuss tapahtuisi? Mistä joutuisin luopumaan? Kenelle olisi vaikeinta kertoa? Miten muut suhtautuisivat? Kuka tukisi? jne.”
Toivottavasti Teksasissakin ollaan nykyään saatu opetusta aiheesta etupainotteisemmaksi ja oppilaan vastuutuntoa ja ajatuksia herättäväksi. Suomessa ei alaikäisten äitiys ole niin yleistä ja täällä onneksi tuetaan hienosti ihan nuoriakin äitejä. Elämässä kaikki ei suju suunnitellusti eikä mene tietyn järjestyksen mukaisesti ja monesta teiniäidistä on kasvanut täydellinen äiti lapselleen. Mutta äidit tuntevat roolinsa vastuun ja haluavat antaa lastensa nauttia omasta lapsuudestaan rauhassa. Kun viime viikolla olin tavallista myöhempään liikenteessä ja törmäsimme ystävieni kanssa keskustassa leffasta tultaessa noin tyttäreni ikäiseen vauvaansa rattaissa työntävään äitiin, tuumailimme “vanhoina” äiteinä kuinka haastavaa onkaan, kun vielä itsekin lapsi joutuu ottamaan vastuun lapsestaan.
Tällaiset sateiset ja utuiset päivät tekevät minut usein mietteliääksi. Hyvää utuisen päivän jatkoa!