Mom´s special date

On hauska lukea äitiblogeista pienten lasten perheiden intensiivistä touhua. Kun meidän lapsemme olivat pieniä, ilmoitin, etten ole sellainen äiti, joka hokee lasten koulun alettua, että onpa aika mennyt nopeasti. En ehkä hokenut sitä, mutta pääsihän se hämmästyttämään. Tänä kesänä poika täytti 18 v ja se vasta hämmästyttikin, näin nopeasti!?

Kaikki iät ja vuodet lasten kanssa ovat spesiaaleja. En vain vieläkään tajua, missä vaiheessa pienet, vanhemmistaan riippuvaiset lapset tulivat niin itsenäisiksi, että nykyään minulla on juhlahetki, kun saan viettää kahdenkeskeisen lounaan (tai pojan kohdalla välipalan tässä tilanteessa) oman pojan kanssa. Arki on tietenkin tärkeää ja sekin, että käytännön asiat kotonakin rullaavat sujuvasti. Kuitenkin arvostan mielettömästi sitä, varsinkin näin taakepäinkin katsoessa, että olemme aina järjestäneet mahdollisimman usein koko perheen kesken lomia ja matkoja yhdessä. Silloin on mahdollista viettää rajattomasti aikaa kivoissa ympäristöissä, käydä pitkiä keskusteluja ja nauttia perheen seurasta ilman kotitöitä ja työhässäkkää. 

Kun koko perheen yhteiset lomat ovat viime aikoina lasten touhujen ja menojen takia kutistuneet, on tullut entistä tärkeämmäksi nauttia pienistä, rentouttavista hetkistä keskellä arkea. Nyt pääsin nauttimaan vähän yllättäenkin kivan lounaan omalla terassilla ja vielä ihanasta auringosta nauttien pojan piipahtaessa kotona kesken arkipäivän samaan aikaan kanssani.

Kanasalaatti valmistui hetkessä ja jälkkäriksi riitti vielä oman puun hedelmiä. Ja koiruuskin oli tietenkin paikalla, niin kuin aina.