Mitä meissä oikeasti tapahtuu meditoidessamme?

Yritän meditoida ainakin muutaman minuutin aina aamujoogan jälkeen. Meditointi lataa mieleni ja antaa päivälle aivan erilaisen startin. Suurta luksusta lomalla onkin aikatauluttomuus ja mahdollisuus napata vaikka puoli tuntia lisää meditointia varten, kuten  eilen tein rannalla. Aikaisemmin olen kirjoittanut joogan hyödyistä ja vaikutuksista elämään, mutta nyt ajattelin käsitellä vain meditaatiota ja hakea vastauksia kysymykseen: Mitä meissä oikeasti tapahtuu meditoidessamme?

Meditointi ei sinänsä tunnu vaikealta, eikä erityisiä välineitä tarvita. Joogamatosta on apua, jos alusta on kova, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Meditoiminen toimii minusta parhaiten, kun istun perinteisesti risti-istunnassa ja suljen silmäni. Aloitan oooommmm-äänteellä ja pian keskityn vain hengitykseeni. Tosin esim. eilen rannalla näkymä oli niin rauhoittava, että nautin myös sen katsomisesta ja aaltojen seuraamisesta. Meditointi ei ole läheskään aina helppoa, eilen se sujui kuitenkin yllättävän hyvin, puoli tuntia meni kevyesti. Tästäkin saan kiittää viime aikaista elämäntyyliäni – nykyhetkeen keskittymisen harjoittelua.

Koska meditointi on yksi ihmiskunnan vanhimpia tunnetuimpia samanlaisena säilyneitä tapoja, on mielenkiintoista miettiä hieman enemmän sen vaikutuksia. Mikä siinä on niin hyvää? Miten se saa vuosituhannesta ja kulttuurista toiseen harjoittajansa rentoutumaan ja elämään paremmin? Mitä meissä oikein tapahtuu joogatessa?

Sanotaan, että ajattelemme noin 60 000 ajatusta päivässä ja suurin osa niistä on negatiivisia. Ei siksi, että olisimme erityisen pessimistisiä, vaan ihmismieli vain on evoluution saatossa rakentunut niin- lähinnä etsimään ja varomaan erilaisia vaaratilanteita ja riskejä ja reagoimaan niihin eli yksinkertaisesti pysymään hengissä. Sympaattisen hermoston nopea reagoiminen vaaraan on saanut ihmiset pakenemaan petoja ja muita uhkia. Näin ollen vaaratilateessa elimistössämme nopeasti syntyvät stressihormonit ovat olleet isona apuna pitämään esi-isämme hengissä.

Tämän päivän elämä on kuitenkin useimmiten varsin turvallista. Valitettavasti aivomme eivät ole siihen vielä sopeutuneet, vaan pitävät yllä stressireaktioita myös tilanteissa, joissa oikeasti mikään ei uhkaa henkeämme. Stressireaktiomme aktivoituu helposti henkisiä uhkaksi kokemiaan asioita kohtaan, olivat ne sitten pieniä tai suuria – tai edes todellisia.

Tällöin elimistöömme vapautuu stressihormonia, jonka vaikutusten on tarkoitus pitää meidät hengissä vaaran uhatessa; verenpaine nousee, hengitys kiihtyy ja lihakset jännittyvät. Stressireaktio jää helposti päälle ja voimistuu, vaikka mitään todellista uhkaa ei edes olisi.

Onneksi meidän ei tarvitse olla vain evoluution hitaan kehityksen tai vaativan opiskelu- tai työelämän armoilla, vaan voimme opettaa omalle elimistöllemme ja aivoradoillemme uudenlaisia toimintamalleja. Yksi tehokkaimmista stressin laukasijoista on tähän hetkeen keskittyminen, jolloin mitään todellista tai edes kuviteltua uhkaa ei edes ole, yleensähän stressimme johtuu siitä, että ajatuksemme sinkoilevat hallitsemattomasti tulevaisuudessa ja skannaavat sieltä niitä uhkia.

Meditointi auttaa tehokkaasti nykyhetkeen keskittymiseen ja aivojen ajatushälyn hiljentämiseen. Säännöllinen meditointi opettaa elimistöllemme päästämään irti jatkuvasta turhasta hälytystilasta.

Mitä meissä oikeasti tapahtuu meditoidessamme?

Liiallisesta stressistä on meille yleensä vain haittaa, koska se laskee kykyä järkevään ajatteluun. Meditointi taas rauhoittaa aivojen kuorikerroksen, jolloin kykenemme ratkaisemaan haastaviakin ongelmia paljon paremmin.

Meditanti on enemmän kuin vain rentoutumista, tämä on todettu aivosähkökäyrien mittauksissa. Tuntiessamme ja toimiessamme aivoissamme syntyy neuronien vuorovaikutusta eli synkronoituja sähköimpulsseja, jotka taas synnnyttäjät viiteen ryhmään jaoteltuja taajuuksia:

• Gamma (käytössä oppimisessa, uuden hahmottamisessa, aistien tulkinnassa),
• Beta (kirjoittamisessa, lukemisessa, keskustelussa, yleensä koulussa ja töissä),
• Alpha (rauhoittumisessa, rentoutumisessa, unelmoidessa, visualisoinnissa)
• Theta (kun suoritetaan jotain itsestään sujuvaa tekemistä kuten autolla ajoa tai juoksulenkkiä, luomisessa ja tunteissa, muistojen varastoimisessa, linkkinä alitajuntaan, unessa, hypnoosissa ja syvässä meditaatiossa, jolloin koetaan täydellistä rauhaa, parantava tila)
• Delta (syvässä ja palauttavassa unessa, sykkeen automaattisessa säätely, pidetään myös porttina kollektiiviseen alitajuntaan ja universaaliin laajempaan tietoisuuteen)
• Infra-Low (vaikeasti mitattava ja vähän tutkittu taajuus, aivotoimintojenrytmittäjä)

Meditoidessa päästään Theta- ja jopa Delta- taajuuksille. Rentoudumme, syke laskee ja lihasjännitys loppuu, mutta sen lisäksi mieli hiljenee ja saamme yhteyden sisäisiin resursseihimme. Intuitiomme auttaa meitä ratkaisemaan ongelmia ja asettelemaan palikoita paikoilleen elämässämme. Sanotaan, että saamme yhteyden ylimaalliseen viisauteen. Käpyrauhanen erittää melatoniinia. Aivot pääsevät syvään lepoon, jolloin intuituio voimistuu ja pelon tunteet vähenevät.

Meditaatiossa on myös todettu, että aivojen etuotsalohkon kuoren vasen osa on gamma-taajuudella eli erittäin aktiivinen, mikä vahvistaa positiivisia tunteita ja vähentää ahdistusta.

Varsinkin alussa meditointia harjoitellessa, levottomuus voi tuntua vain lisääntyvän. Ajatukset tuntuvat ehkä väkisinkin pyrkivän mieleen. Tämän voi tulkita niin, että juuri silloin meditointi on erityisen tärkeää ja siitä on suurin hyöty. Silloin mieli kuitenkin rauhoittuu hyperaktiivisesta tilasta ja meditointihetken jälkeen olo on parempi. Tärkeämpää on harjoitella aluksi vaikka päivittäin lyhyitä meditaatiohetkiä kuin yrittää pitkiä harvoin. Säännöllisesti harjoiteltuna tulokset parantuvat nopeasti, kuten melkein kaikessa tekemisessä.