Lepopäivien taikaa

 Miten teidän pääsiäisviikonloppu on mennyt? Täällä rennommissa merkeissä kuin yleensä. Miten ihanaa olikaan herätä pirteänä tänä aamuna 9 tunnin yöunien jälkeen. En edes muista, koska viimeksi olisin nukkunut niin hyvin.

Tarkoitus oli liikkua paljon ja kutsua ystäviäkin istumaan iltaan. Sen sijaan eilen pääsimme itse ystävien valmiiseen pöytään nauttimaan. Omaa tekemistä on pitänyt rajoittaa, koska minulla on ollut tosi ikävä polvikipu jo kohta viikon verran. Tänään sain viimein maanantaille varattua hyvän polvilääkärin, kun tähän asti olen lähinnä odotellut polven paranevan itsekseen.

Lepopäivien taikaa

Valo on ollut parasta. Juliaana korkkasi jo kevään lenkkikauden auringon sulattammilla kaduilla, mutta oma polveni on rajoittanut liikkumisen yhteen  yläkropan salitreeniin –  ja ihanaan saunomiseen päälle. Muuten lepo  on tuntunut hyvältä. Pitkät kävelyt olen korvannut päikkäreillä auringossa, tyynykasassa kuistin suojaan nostetulla futon-patjalla <3 Siinä olen nauttinut ihan täysillä auringon lämmöstä iholla ja sulavan lumen rauhoittavasta lorinasta.

Kiireisen kuukauden loppuun tämä pakollinen hidastaminen on tehnyt hyvää. Aamulla ollaan viivytelty peittojen alla. Myöhäiset aamiaiset ovat venähtäneet aikaisiksi lounaiksi. Olen nauttinut hyvästä musiikista ja hyvistä kirjoista. Selaillut monen viikon lehtipinon. On ollut aikaa nauttia rauhassa kevään tulosta. Ensimmäinen ulkolounaskin syötiin eilen parvekkeella, kun mies teki oliiviöljyssä ja mausteissa haudutettuja uunivihanneksia ja lohta.

Tästä kaikesta voisin hieman oppiakin. Ei oikeastaan ole ihan oikein, että pitää satuttaa itsensä, ennen kuin voi rauhoittua ja karsia liikaa tekemistä. Ei siihen pitäisi tarvita kipeää polvea, vaan aikaa pitäisi rauhoittaa oleskelemiselle tällä tavalla muutenkin. Säänöllisesti pitäisi huomioida ja kuunnella omia tarpeitaan. Nukkua pois univelat ja olla vain. Se on jokaisen aikuisen velvollisuus, mutta aina se ei ole helppoa. Perhe, omat yritykset ja huolehdittavat läheiset täyttävät aikataulua omalla painollaan, niin että omat tarpeet, oma aika ja hyvät ystävät on liian helppoa jättää vähemmälle huomiolle. Oikeastaan ne vain jäävät taka-alalle, jos ei niille itse raivaa aikaa. Tämä taitaa olla tämän pääsiäiseni muistutus itselleni. Niin hyvältä on tuntunut, kun tekemistä ei ole koko aikaa liikaa.

Pientä liikkumista on sentään tänäänkin tehty. Viety kukkia äidille. Ja piipahdettu Stockan herkussa katsastelemassa paikkoja ensi viikonlopun projektiin – ja samalla päästiin ihailemaan, mitä kevät saa kaupungin ytimessä aikaan – terassit kylpivät auringonsäteissä ja ihmisiä oli paljon liikkeellä hymyt huulilla.

Monia suunnitelmia on myös ilmassa ja nyt niitäkin on ehditty vähän hauduttelemaan. Yksi kevään parhaista asioista on saada poika kotiin jenkkilästä. Nyt senkin aikataulu alkaa taas hahmottua. Nyt on hyvä ja kevyt olo ja viikonlopusta vielä puolet jäljellä. Muistattehan myös yrittää hidastella ja huomioida itseännekin <3