Läsnäolon voiman jäljillä
Onko Läsnäolon voima sinulle tuttu kirja? Se on vanha klassikko, joka on tullut vastaan monessa blogissa viime aikoina. Viimein innostuin itsekin kuuntelemaan sen, pariinkin kertaan.
Suosittelen. Läsnäolon tärkeys on tuttu ja vanha teema, mutta kirja vie asian ihan uudelle levelille. Ainakin minuun se teki todella suuren vaikutuksen ja muutti ajatteluani. Tuntuu, että sen avulla ymmärsin, mistä oikeassa läsnäolossa on todella kysymys. Kirja myös tarjoaa työkaluja, miten läsnäoloa voi harjoitella pikkuhiljaa, ja ylläpitää pidempiä aikoja. Vaikka kyse on ehkä maailman tärkeimmästä ja vaikeimmasta taidosta. Ymmärsin myös miksi nautin niistä asoista, joista nautin. Koska niiden äärellä läsnäolo on helpointa.
Perjantaina saareen tullessamme ymmärsin jotenkin kirkkaammin myös miksi rakastan olla täällä luonnon ja vesistön äärellä. Ja miksi me suomalaiset olemme niin mökkikansaa.
Läsnäolon voiman jäljillä
Vesistö maaduttaa meidät tähän hetkeen ja läsnäoloon ihan eri tavalla kuin arjen huiskeet kaupungissa. Täällä on luontevaa nauttia siitä mitä ympärillä on juuri nyt, ilman ajatusten villiä vaeltelua hetkestä toiseen. Täällä voi vain olla, todeta ja havaita, ilman sen suurempaa arvottamista. Antaa katseen levätä laineilla, kuunnella rauhassa käen kukkumista ja seurata joutsenten aamupuuhia. Oppia luonnosta. Suomalaisilla on pitkät perinteet luonnossa asumisesta, eivätkä ne katkea olemuksestamme sukupolvien kaupungistuttua.
Löysin itsestäni pienen lintubongarinkin. Rantamme täälläon pienessä suojaisassa lahdessa. Laiturin viereen muuttaa joka kevät lintupari, joka rakentaa siihen kelluvan pesän, joka sitten kaislikon kasvaessa jää täydelliseen suojaan. Lintukirjasta löysin tälle hauskannäköiselle oranssitukkaiselle parille nimenkin, mustakurkku-uikku.
Huomaan nykyään helpommin niitä tekijöitä, joiden seurassa ja äärellä minun on helpointa olla aidosti läsnä. Minulle eläimet ovat hyviä läsnäolon opettajia. Samoin kuin pienet lapset. Ja vanhat ihmiset. Ja tietysti aidot ystävät ja läheiset. Niiden kaikkien seurassa ja äärellä on helppoa viipyä siinä hetkessä, eikä pyöritellä mielessä asioita, jotka menivät tai ovat vasta tulossa, joihin ei juuri nyt voi kuitenkaan vaikuttaa. Koska parhaan energian voimme kuitenkin antaa ja kokea vain tässä ja nyt.
Helppoa on olla läsnä myös uusien asioiden äärellä. Siinä kai matkustamisen viehätys piileekin. Myös liikkuminen auttaa keskittymään nykyhetkeen. Jooga maaduttaa tehokkaasti tähän hetkeen. Samoin mikä tahansa treeni, johon keskittyy hyvin, – myös rauhallinen liikkuminen, kuten pyörälenkki luonnossa ja uusin ihastukseni, puutarha- ja metsätyöt. Aikaisemmin ne ovat olleet minulle suorittamista, mutta nyt vasta olen löytänyt tekemisestä nauttimisen ja oppinut ymmärtämään esim. japanilaisten arvostuksen puutarhanhoitoa kohtaan, mistä syntyykin sopiva silta listani viimeiseen omaan läsnäolon voimaani, taiteeseen, Georgio O´Keefen sanoin: Nobody sees a flower really; it is so small. We haven’t time, and to see takes time – like to have a friend takes time.
Jos teeet listan omista läsnäolon helpottajistasi, löytyy sieltä todennäköisesti myös samoja kuin minunkin listaltani. Tärkein kysymys pohditavaksi onkin: Kuinka paljon aikaamme käytämme näiden asioiden äärellä? Miksi? Lopulta itse olemme aina vastuussa omasta ajankäytöstämme ja hyvinvoinnistamme.