Lahjaksi maisemia, happea, aurinkoa ja hyvinvointia
Olen ihan superonskuna tästä hienosta äitienpäivälahjastani!! Minulla on ollut jo pitkän aikaa pyörävaje ja hinku päästä pyöräilemään kesäiltaisin. Yli 10 v sitten pyöräni varastettiin. Sitten romanttisten hippilinssieni läpi halusin ja sain vanhan 50-kuvulla tehdyn retropyörän, Eaglen.
Se olikin tosi upea. Mutta sain sen marraskuun lopulla ja aloin jyystämään sillä syysmyrskyissä ja -sateissa lähes 10 km työmatkaani, josta iso osa oli polkua pellon läpi (Helsingissä!). Eagel ei ollut mikään tekniikan ihme, eikä mukava ja käytännöllinen retkipyörä, ja pahimmissa puuskissa seisoin sen päällä, enkä saanut polkimia eteenpäin. Kiva oli sitä sitten rauhassa mutaisilla teillä talutella, kun vettä satoi vaakatasossa.
Oma on tietysti ongelmani, etten helposti anna periksi. Olisin voinut odotella kevätsäitä. No, jossain vaiheessa käytännöllisyys voitti ja siirryin takaisin auton rattiin. Ja jonkin verran myöhemmin Eagelin jarrut sanoivat sopimuksensa irti. Meillä oli myös pitkään koira, jolloin kaikki ulkoilut tehtiin sen kanssa kävellen tai juoksennellen, eikä oikeastaan pyöräily käynyt edes mielessä.
Kunnes tämä valloittava kaunotar ilmestyi olkkariimme äitienpäivän aamuna ilmapalloin ja serpentiinein koristeltuna. Olin ja olen edelleen siitä aivan intona. 25 😉
Lahjaksi maisemia, happea, aurinkoa ja hyvinvointia
Parasta on sen tarjoamat pyöräretket valoisissa kesäilloissa, joita ollaan poljettu merenrannoilla ja metsäteillä. Muistan saman ihanan fiiliksen lapsuuden kesistä. Kaupunki-illat ja pyöräily kuuluivat aina yhteen. Pehmeä ilta-auringon valo, lintuaurat taivaalla, hiekan ja syreeninkukkien tuoksuinen ilma, ihana tuulenvire hiuksissa ja vapauden tunne. Tästä on hyvä aloittaa pitkä kuuma pyöräilykesä.