Kevätviikonloppuna

Onpa taas arkiviikko hurahtanut nopeasti, kun on ollut aktiivisia työpäiviä ja valoisia iltoja – oikeastaan jo ihan kesäiltojen tuntua on ollut ilmassa. Olen aivan huumassa kaikista luonnon pienistä ihmeistä ja kuljeskelenkin pihalla kummastelemassa kukkasia, kuvaamassa niitä ja juttelemassa pörheille mehiläisille ja pikkulinnuille ; )

On niin luksusta, kun valoa vaan jatkuu ja jatkuu. Olen aloittanut jokaisen aamun joogaamalla auringossa – mikä mahtava alku päivälle! Iltaisin on kiva nautiskella pyöräiystä, kunnon metsälenkeistä ja kävelyistä merenrannalla. Tuntuu, että kaikki on paljon helpompaa. Tulee vaikka lähdettyä saman tien tekstiviestin kilahdettua  kävelylle ystävän ja suloisen koiran kanssa vielä juuri ennen  nukkumaan menoa, niin kuin eilen.

Metsästä piti kerätä jo muutama valkovuokko keittiön pöydälle. Onkohan näitä vielä äitienpäivänäkin? Tai ehkä tänä vuonna saadaankin äitienpäiväkielot.

Kotipihan sinivuokko moikkaa oven edessä aina ulos astujaa. Se nousee maasta ensimmäisenä keväällä ja kukoistaa monta viikko. Joka vuosi siinä on paljon  lisää kukkia. Tämä on niin hyvä esimerkki niisä pienen pienistä päiviä sulostuttavista asioista.

Meillä on aika ainutlaatuinen naapurusto. Useammassakin talossa (kuten meillä) asutetaan kotia jo toisessa sukupolvessa. On aika hauskaa, kun naapurustossa on ihmisiä, joiden kanssa ollaan kaveerattu jo lapsena – eli meidän lapset edustavat jo kolmatta sukkupolvea. Kesken pihapuuhien naapurista voikin kuulua kutsu pihaskumpalle, niin kuin viime sunnuntaina. 

Ja voi että, kun raparperitkin jo kurkistelee ujosti maasta. Ei kestä kuin pari viikkoa, kun ne kasvaa korkeina ja avaa uljaat, isot lehtensä kuin sateenvarjot.

Ihanaa ulkoilun täyteistä ja aurinkoista viikonloppua ja vapun aikaa!!