Kekomainen pihvi-vihannes-annos on kauniimpi ja maukkaampi

Viime viikolla postasin tyttären synttärien kunniaksi tehdystä ravintolakäynnistä ja siellä tilaamastani muhkeasta ja herkullisesta keosta pihviä, juustoa ja vihanneksia. Ehkä se oli vielä mielessä, kun kokosin nyt illallisemme. 

Synttäriruusut sulostuttavat vieläkin pöydässä. Nyt olen jo yhdistellyt kimput ja karsinut kulahtaneet. Kukista saa nautittua pitkään, kun niitä vähän tuunailee. 

Lautaselle pinoutui tänään alimmaksi paistettu ja uunissa haudutettu pihvi. Sen päälle reilu pala fetajuustoa. Kekoon mukaan höyrytetyt porkkana sekä pavut ja pihvipannulla paistetut sipulirenkaat ja tomaatin puolikkaat.

Ruusukimpun seuraava vaihe on  yleensä reilu lyhennys ja pienempään maljakkoon siirto. Kunnosta riippuen jatkoa voi vielä tulla kelluvilla kukinnoilla ja kuivatuksella 🙂

Koko pihvi-feta-höyrytetyt ja paistetut vihannekset -annoksen päälle tiputtelin vielä erilaisia tuoreita salaatinlehtiä. Valuttelin oliiviöljyä ja myllystä pippuria.

Voisi kuvitella, ettei ruuan makuun ole suurtakaan merkitystä sillä, miten ainekset lautaselle asettelee, mutta melkeinpä väittäisin toista. Vaikka tämä keko on paljon ravintola-annosta matalampi, sekä viime perjantain ravintola-annokseni että tämä annos olivat todella hyviä – minusta paljon maukkaampia kuin yleensä. Ilmeisesti maut pääsevät keossa paremmin muhimaan ja kiinnittymään toisiinsa. Koko annoksen suunnittelun lähtökohtana voisikin hyvin olla keko. Todennäköisesti tulossa on siis lisää ja vielä kekomaisempia annoksia. 

Minulle tulee näistä Lexingtonin farkkutableteista niin mieleen kesän tuntu ja tuoksu, sininen meri, sileä ja lämmin kallio ja raikas tuuli. Nyt lähdenkin heittämään kunnon lenkin ja nauttimaan vielä päivän viimeisestä valoisasta tunnista.