Joogaa luodolla

Aamu avautuikin poutaisena. Mereltä voi usein katsella kun pilvet jäävät mantereelle. Joogaan kotonakin yleensä joka aamu ja usein sielläkin ulkonilmassa kuistilla. Siten ehdin saada kunnon happiannoksen ennen töihin lähtöä. Paras paikka on kuitenkin rantakallio tai laituri. Tuntuu, että puhdas happi virtaa kaikkialle ja keskittyminen on helppoa. Koiruus on aina mukana ja tietysti omalla patjalla. Vaikka jossain vaiheessa lämpöinen ja pehmeä kaveri yleensä hivuttautuukin ihan kiinni kylkeeni rapsutettavaksi.

Mieskin ilmestyi paikalle. Saari on varmasti ollut miehelleni tärkein paikka maailmassa lapsuudesta asti. Ja sellaiseksi se on tullut koko perheellemme. Siellä on helppo olla hyvällä mielellä ja rentona vaikka minkälaisen viikon jälkeen.

Ei muuten ole näkynyt sinilevää koko kesänä. Ei sitä yleensäkään ole ulkosaaressa ennen kuin ihan loppukesällä, kun merivesi on lämpimimmillään, ja silloinkin ohimenevästi, mutta onhan se silti ihan järjesttömän ikävää. Upea juttu, että selkeää parannusta on tänä kesänä ollut. Ilmeisesti itäisessä naapurustossa tapahtuu kehitystä ja kuulimme juuri, että saaremme viereen ulkoselälle on laitettu hapettimia sekoittamaan vettä.

Eväshedelmä kuittasi tänään aamiaisen. Marjat mössööntyvät kuljetuksessa, mutta minulla on yleensä tapana pitää eväshedelmää pikkupussissa kaupungissakin käsilaukussa. Minusta paljon parempi kuin välipalapatukat. Freesaa nopeasti ja vie makeannälän.