Iso suositus: ravintola Sandrossa makuelämyksiä kauniin rennoissa puitteissa

  Eilisilta meni Viisikon eli vanhojen koulukaverien (juu, mitä on viisi:)) kanssa hyvän ruoan ja seuran merkeissä ihastuttavassa puitteissa. Yksi meistä vetää esiin aina kuin tilauksesta pitkän lista ravintolasuosituksia ja nyt tartuttiin kimpassa ravintola Sandroon. Se oli uusi tuttavuus minulle ja ihan huikean positivinen sellainen. Kaunis rosoinen sisutus täynnä silmänruokaa astioita ja ruokia myöten. Ja mitkä ruoat! Puolet meistä otti buffan. Pöydät notkuivat ihania salaatteja ja kasvisruokia, erilaisia mausteisia ja viilentäviä kastikkeita ja tahnoja jal lämpimiä ruokia (ainakin tajuttoman hyvää kalaa ja lammasta). Pari meistä tilasi listalta annokset, jotka eivät nekään jääneet buffatarjonnasta jälkeen.

Itselläni oli alla äidin syntymäpäiväsyömingit jo pohjalla ja skipparin jälkiruokabuffan, josta olisin helposti löytänyt myös täydellisen valikoiman esim. hedelmiä, pähkinöitä ja juustoja.

Ainoa, jota en tilaisi enää uudelleen oli valmistusmaan (Ranska) perusteella tilattu punaviinipullo. Muuli-viini (tosiaankin, Vieille Mule, jonka etiketissäkin on muulin pää), oli kevyttä ja marjaista, helppo valinta monipuolisen ja kasvisrikkaan ruoan kanssa, muttei miellyttävän täyteläistä, jota me ehkä enemmän punaviiniltä olisimme toivoneet. Hinta kuitenkin +50 € / pullo… mutta listalta löytyy toki useita vaihtoehtoja.

Buffapöydän hinta oli 25 €. Tarjonta oli erittäin laadukas, monipuolinen ja täynnä hyvistä raaka-aineista valmistettuja upeita makukokonaisuuksia. Sille iso suositus!!

(Ai niin, ja henk. kohtainen käytännön pukeutumisvinkki. Pöytäkalusto oli upean rosoista puupintaa, joka oli minusta visuaalinen nappivalinta, mutta ensi kerralla en laita enkä muillekaan suosittele lyhyttä villahametta paksuillakaan sukkahousuilla, ei toivoakaan kävelystä ulos ehjin sukkiksin vaikka revityt ovatkin trendikkäät…)

Sandron ruoan sanotaan olevan modernin afrikkalaista. Itse kuvailisin sitä onnistuneeksi cocktailiksi kansainvälisiä keittiöitä, niin monesta ruokakulttuurista siinä oli minusta vaikutteita. Googletin myös Sandroa, joka on esillä monessa mediassa äskettäisen omistajavaihdoksen takia. Se on nyt osa kasvavaa Royal-ravintoloiden omistamaa Hawaii-ketjua. Ravintoloitsijat perustelevat nimeä: “Meillä tuli mieleen Havaiji – vaikka kumpikaan ei ole käynyt siellä – koska se vaikuttaa paratiisilta, jossa ihmiset voivat hyvin.” (Lähde HS).

Tuohon mielipiteeseen voin hyvin yhtyä. Ilta Sandrossa oli kuin pieni matka lomaparatiisissa, kaunista, maukasta ja rentoa, iso suositus!

Ja Havaijista tuli mieleen, että tämän näpyttelyn perään lähteekin WhatsApp-viesti kohti Havaijia ja kysyn tyttäreltä luvan julkaista täällä blogissani muutamia upeita otoksia paratiisiseikkailuista antamaan väriä ja piristystä tähän loskaiseen tammikuuhun. Siellä nukutaan taas tänään ystävien kanssa rannalla taivaan alla, josta katsoin muutama tunti sitten auringonlaskun kuvia, ja pian herätään aaltojen ääniin. (Huoh!) Viimeksi ranta-camping taisi kestää kolme päivää. Sen jälkeen kysyin, olisiko teltta ihan liiioittelua. Kuulemma vaakakupissa painaa taivaan alla nukahtaminen, auringonnousut, -laskut, tähdet ja merituuli enemmän kuin se, että hiekkaa saa huuhdella hiuksista ja korvista vielä parin päivän päästäkin. Eli Sandron ravintoloitsijat taisivat löytää ihan oikeanlaisen nimen rennolle ravintolaketkulle : )

Olimme Kampissa, jossa Sandro on 5. kerroksessa ja maisema aivan huikea. Sieltä on muuten kiinnostvaa katsella, miten pieni ydinkeskusta on. Rakennukset näyttävät ihan Monopolin nappuloilta ja Forumkin on melkein Kampin naapurinappula. Kaksi muuta Sandroa sijaitsevat Eirassa ja Kalliossa ja niihinkin viisikkolaisilla oli kokemukseen perustuva vahva suositus.