Meillä on tällä viikolla useampiakin juhlia; oma ja tyttären synttäri, kihlajaispäivä, äidin nimppari ja vielä kansainvälinen naistenpäiväkin samaan rimpsuun ; ) Koko viikon pöydällämme on nököttanyt kaksi söpöä ystävältä saatua pakettia, joita ollaan aina silmäilty niiden ohi tytön huoneeseen mennessä. Vähän sama juttu kuin jouluaattona, kun lahjat asetellaan aamulla kuusen alle ja on hyvää aikaa ihailla kauniita paketteja ennen illan aaamista. Oikeastaan paketithan pitäisikin aina saada ja asettaa esille ihailtaviksi hyvissä ajoin ennen avaamista.
Lahjat on pakattu laatikoihin, jotka on päällystetty hauskasti kankailla ja lehtileikkeillä. Loistava idea!! Kuvien aiheen voi silloin valita henkilökohtaisesti lahjan saajaa ajatellen. Omassa paketissani on herkullisia sisustuskuvia.
“Lahjapöytä” on vanha ystäviltä saatu kirjoituspöytä, joka sai uuden kiiltovalkoisen maalin syksyllä. Muutoksesta postasin täällä. Ideana oli, ettei maaleja hiota ensin pois, vaan päälle vedetään uutta maalia, kuitenkin niin että vanha elävä ja kulunut pinta tulee myös uuteen väriin.
Sain viimein avata pakettini ja sen sisältäkin paljastui itsetehtyjä ihanuuksia <3 Onko taas telepaattinen yhteys toiminut? Käytän talvella aina villasukkia ja suunnilleen kaikki ovat nyt jonossa parsintaan… voisiko siis olla ihanampaa ja henkilökohtaisempaa lahjaa kuin uudet, kauniit, lempiväriset (valkoise!) villasukat!!?
…voisi!! Tai ainakin yhtä ihana ja henkilökohtainen: unelmanpehmeä, kevyt ja ilmava, valtava kolmion muotoinen hartiahuivi. Tämä täytyy kuvata vielä päälläkin. Se on tosiaan kuin hattara hartijoilla ja harmahtavan pinkki liukuväri sopii siihen täydellisesti! Olo on superonnekas, kun saa itselle ystävän omin käsin tekemän lahjan. Tämä myös tiedoksi kaikille käsityötaitoisille suuren sydämen omaaville lahjanantajille; itse tehdyt lahjat ovat varmasti lahjan saajien mielestä moninkertaisesti jokaisen silmukan arvoisia <3
Paketista löytyi tänään myös kaipaamani laajakulmalinssi ja ulkona pilkahtelee sopivasti aurinko. Tiedossa taitaa olla tänään kävelylenkki ja uudenlaista kuvaamista.
Ja on mulla vitsikkäät lapset. Kaikki meillä tietävät, miten paljon kaipaan koiraa… erikseen ei tosin ole tulut mainittua, että kyse on elollisesta olennosta. Niin että kunnes elävä Juniori muuttee meille, tämä olkoon koirani ; )
Ihanaa päivää!!
