Aurinko tekee hyvää

Auringon hyvää tekevä vaikutus on nykyään minusta liian vähän esillä. Kuitenkin kohtuulinen määrä aurinkoa tekee hyvää ja hellii ihmistä. Iho valmistaa auringossa suoraan tarpeellista D-vitamiiniä tehokaammin kuin mikään muu keino. D-vitamiini taas suojaa nykytiedon mukaan pitkältä listalta sairauksia. Auringon ihana lämpö tuntuu rentouttavalta ja puhdistavalta. 
Aurinko on luonnollisesti parasta valohoitoa. Se  porottaa 50 000-100 000 luksin voimakkuudella,  kun normaali kotivalon teho on 50 luksia. Auringon lämpö lämmittää kudoksetkin. Myös monille sairauksille auringosta on hyötyä. Auringon lämpö mm. laskee verensokeria ja hellii ihoa. 
Tietenkin auringon kanssa pitää säilyttää kohtuus. Suojaan aina ihon hyvin auringolta, myös viimeisimpinä syksyn aurinkopäivinä, jolloin valo tulee matalalta. En koskaan polta ihoani auringossa. En viihdy varsinaisilla rannoilla ja yleensä lähinnä liikun auringossa. 
Tosin tällaisina hetkinä nautin mielelläni aurinkokylvyistä, rentouttavasta lukuhetkestä tai päiväunista. Silmät suojaan aina kokonaan auringolta. Jos lepään, laitan luomille pienet suojat, nyt nämä juuri sopivan kokoiset simpukat. Ne kyllä herättävät yleensä hilpeyttä seurassa. En kuitenkaan halua rasittaa herkkiä luomia auringolla ja saan simpukoista sopivat pienet pimennysverhot. 


On harvinaista, että vielä tähän aikaan vuodesta voi Suomessa nauttia auringosta. Näistä syyskuisista ulkosaariston kuvista välittyy ihan oikea tunnelma. Kun rantakallioilla ei ole putoilevia lehtiä, on tyynessä paikassa ihan keskikesän tunnelma. Talvikuukausina kaipaan päivetystä. Rusketuksesta tulee itselle hyvä ja pirteä fiilis ja koko ihminen näyttää reippaammalta ja terveemmältä. Vaatteiden värit ja korutkin näyttävät kauniimmalta ruskettuneella iholla. 

Karun kauniit rantakalliot, siirtolohkareet ja luodot muodostat rauhallisen ja ajattoman ympäristön. Tuntuu, että ne ovat aina olleet siinä ja tulevat aina olemaan. Tarvitaan valtavia jäitä tekemään pieniäkin muuroksia. Maisema on turvallinen ja pysyvä kaiken hektisyyden keskellä. 

Sininen taivas heijastuu merenpinnasta. Kaukana lipuu kaksi purjevenettä, joiden mateleminen horisonttia pitkin luo juuri oikean rytmin aurinkohetkelle. Voi tätä ihanaa rentoilua, kyllä on taas viikonloppu tehnyt tehtävänsä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *