Ajatuksia pukeutumisesta

Pukeutuminen on minulle aivan mahtava fiilisjuttu, tunteiden ilmaisua. Päivän asuun vaikuttaa ilman ja kalenterin sisällön lisäksi juuri sen hetken fiilis, mihin sitten vaikuttaakin lukematon määrä myös tiedostamattomia asioita. Siksikin pukeutuminen on minusta tärkeää ja myös muille pitää antaa vapaus ja arvostus pukeutumiseen. Ei ole minun asiani kyseenalaistaa tai arvostella muiden ihmisten ajattelun eikä pukeutumisen valintoja. Saan vapaasti ihailla ja nauttia niistä, jotka minua kiinnostavat.  

Vielä joitain vuosia sitten pukeuduin aina töihin jakkupukuun. Silloin se oli itsestään selvää ja ihan kivaa. Valinnan vapautta sain koruilla ja somisteilla ja olihan jakkupukujakin pitkä rivi eri väreissä ja malleissa. Mutta näin jälkeenpän se tuntuu ahdistavalta. Nykyään todellakin nautin siitä, että naisten pukeutuminen on niin vapaata työelämässäkin. Onhan miestenkin useimmilla aloilla vapautunut, mutta se on vielä reilusti jäljessä naisista. Nautin täysillä naisellisesta vapaudestani ja oikeudestani toteuttaa ja ilmaista rakkauttani väreihin ja filiksiin pukeutumisessani – tai niinä päivinä kun siltä tuntuu, olla toteuttamatta. Joku päivä on musta, toinen oranssi, minulla aika monet ovat valkoisia. Joku päivä kiiltää liilaa silkkiä, joku vaatii harmaata verkkaria. Terapiapukeutumista.

Vastuullisuus kuuluu myös vaateajatteluni kärkeen. Meillä kaikilla on jo liikaakin vaatteita koko loppuiäksemme. Kun haluan hankkia uusia vaatteita, joita en tarvitse, ei minulla ole mielestäni jatkuvasti oikeutta lisätä tämän maapallon turhaa kulutusta ja uustuotantoa omilla valinnoillani. Siksi meillä sekä hankitaan että poistetaan paljon naisten vaatteita kierrättämällä. Parhaat hankintapaikat ovat Helsigin tai Euroopan kaupunkien kirpparit livenä ja verkossa. Aika harvoin ehditään nykyään käymään, mutta aina se on yhtä hauskaa ja yllätyksellistä. Aamulla ajoissa mentäessä löytyy yleensä useammaltakin pöydältä oikea aarreaitta, kun joku omia kaappejaan siivonnut myy valikoiman maailmalta keräämiään naisellisia turhakkeita, joista useimmat pari kertaa käytettyjä tai ihan käyttämättömiäkin. Onneksi on paikka, jossa voi hyvällä omalla tunnolla tarjota vaikka käyttämättöminäkin hylätyille vaatteille uuden kodin.

Tietysti myös ostan uusia vaatteita, mutta pyrin harkintaan ja laadukkaisiin hankintoihin. Suunnittelu ja odottaminen on oikeastaan hankinnan palkitsevimpia vaiheita ja ostosta osaa silloin myös arvostaa enemmän kuin heräteostoksia. Kengät, käsilaukut, lompakot ja korut ostan usein matkoilta, jolloin shoppailuun on aikaa ja se on hauskaa. Ne ovat hyödyllisiä ja pitkäaikaisia matkamuistoja ja samalla käyttöesineitä ja meillä tyttären ja minun yhteiskäytössä. Valikoimaamme kuuluu myös monia perintöyksilöitä jo useamman sukupolven takaa. Niitä toivotaan ja saadaan usein myös lahjoiksi. Niiden tarinat tekevät niistä entistäkin arvokkaampia ja mieluisampia.

Näitä ajatuksissa heilun tänäänkin mukavassa second handin Indiskan hippimekossani. 

Kesämekossa raikkaan välipalan keräämistä napostelua pihalta: