Viikkorahaa vai ei? Käteisenä vai tilille?
Kaupallinen yhteistyö: Danske Bank
Tytär pyysi aamulla rahaa. On kuulemma menossa kaverin kanssa ostamaan koulun jälkeen eväitä seuraavan päivän laskettelureissua varten. Kaivoin kuvettani ja annoin.
Havahduin samalla sekunnilla mietitmään, että meidän 10- ja 11 -vuotiaat lapsemme eivät saa viikkorahaa. Eivät ole ikinä saaneetkaan. Eivätkä kyllä ole pyytäneetkään. Rahaa on saanut, kun sitä on tarvinnut ja kauniisti pyytänyt. Muttei niitä pyyntöjäkään (vielä?) ole ihan hirveästi ehtinyt tulla. Viikkorahalle ei ole yksinkertaisesti ollut tarvetta.
Itse sain kyllä lapsena viikkorahaa. Ja ostin sillä vitosen (viiden markan) karkkipussin läheiseltä Riitan kioskilta.
Olenko tehnyt karhunpalveluksen?
Nykyisessä perheessämme lapsilla on lauantaisin karkkipäivä ja me aikuiset ostamme karkit kaupasta. Mietin, että olenko tehnyt karhunpalveluken lapsilleni: oppivatko he ymmärtämään rahan arvoa ja sen käyttöä, koska eivät ole joutuneet viikottain omaa rahaansa säännöstelemään, laskemaan ja miettimään, mihin sen tuhlaisi vai laittaisiko säästöön.
Kasvatanko hopealusikka suussa eläviä kultapossuja, jotka eivät opi tienaamaan omaa rahaansa, vaan ajattelevat saavansa sitä aina, kun pyytävät? Heille raha on käteistä: kolikoita ja seteleitä, jota saa aikuisilta. Kaiken lisäksi meille aikuisillehan rahaa edustaa lähes aina muovikortti, ei käteinen.
Erilaiset rahankäyttäjät
Olen huomannut, miten erilaisia omat lapseni ovat rahankäyttäjinä. Tyttärellä, esimerkiksi lahjaksi saatu raha menee visusti säästöön. Poika taas pistää kaiken tuulemaan heti. Mutta sellaisia me aikuisetkin olemme: erilaisia rahankäyttäjiä, joten en ole ehtinyt tästä huolestua.
Tutkimusten mukaan enemmistö (80%) suomalaislapsista saa viikkorahaa ja suurin osa tästä maksetaan käteisellä. Naapurimaassa Ruotsissa käteisenä viikkonrahan antavia on vähemmän. Ruotsissa neljännes vanhemmista siirtää viikkorahan pankkitilille, kun Suomessa tämä osuus jää yhdeksään prosenttiin. Pankkikortti on vain 14%:lla suomalaislapsista, vaikka heillä oma tili olisikin.
Tunsin vähän huonoa omaatuntoa omasta viikkorahattomasta ratkaisustamme (tai lähinnä tilanteeseen on ajauduttu). Moni perhe tuntuu maksavan myös erilaisista kotitöistä, ts. viikkorahan on vastikkeellinen: siivoa huoneesi, tee läksyt jne, niin saat viikkorahaa. Meillä ei makseta kotitöistäkään. Oppivatkohan lapseni vastuullisiksi rahankäyttäjiksi ja ymmärtämään, että raha ansaitaan? Oppivatko he digitaalisen rahan maailmaan, jossa me kuitenkin oikeastaan täysin nykyään elämme, koska saavat pyytämänsä rahan aina käteisenä?
Lapselle maksukortti?
Kun Danske Bank ehdotti minulle testiin upouutta MunRahat -sovellusta, joka opettaa lapselle digitaalisen rahan käyttöä, innostuin. Käteistä rahaa tulee käytettyä yhä vähemmän ja sitä harvoin löytyy lompakosta. Tuli suoraan sanottuna kiire hankkia lapsille pankkikortit.
MunRahat-puhelinsovellus on Suomessa ensimmäinen 8–14-vuotiaille lapsille suunnattu mobiilipankki, jonka avulla lapsi voi oppia rahan käyttöä, säästämistä ja korttimaksamista turvallisesti. Lisäksi lapsi saa käyttöönsä maksukortin, jota voi käyttää vanhemman asettamien rajojen mukaisesti. Palvelun käyttöönotto oli helppoa ja sen pystyi tekemään täysin digitaalisesti. 10- ja 11 -vuotiailta lapsilta sovelluksen käyttöönotto sujui vielä helpommin, kuin äidiltään, ymmärettävistä syistä 🙂
MunRahat -sovelluksen kautta voin vanhempana myös seurata lapseni rahankäyttöä: menevätkö rahat mäkkäriin vai vaatteisiin? Mikään kyttääjä en kyllä koe lasteni rahankäytön osalta myönnä olevani. Sovelluksen kautta voi myös lapsen tilille siirtää tarvittaessa helposti rahaa. Tämä ominaisuus helpottaa selkeästi arkea, jos vaikka lapsi sattuu olemaan eri paikassa, vaikkapa treeneissä, kaupungilla tai pelireissulla.
Monet kerrat muksuni ovat lähteneet trampoliinipuistoon, uimaan tai kaveriperheen kanssa retkelle ja olen sullonut seteleitä verkkarien vetoketjutaskuun. Kortti hukkuu tietysti yhtä helposti kuin rahakin, mutta opettaisikohan se rahan käyttöä realistisemmin ja selkeämmin? ”Kun nyt maksan 9 euroa pääsylipusta, jää kortille vielä 6 euroa.”
”Kiva seurata, mihin rahat kuluvat!”
Lapsen kommentit sovelluksesta olivat samansuuntaisia: tytär kertoi, että Mun Rahat auttaa hahmottamaan rahankäyttöä paremmin pidemmällä aikavälillä. Hän koki, että oli kiva pystyä seuraamaan, mihin rahat olivat menneet. Tämä auttoi kuulemma suunnittelemaan tulevaa rahankulutusta, ja hänen tapauksessaan myös säästämistä.
Yhden huonon puolen hän kuitenkin sovelluksen käytöstä löysi: kun aiemmin rahan antamiseen liittyviin tilanteisiin kuului aina oikea kontakti jomman kumman vanhemman kanssa ja samalla pystyi sanomaan myös ”kiitos”, jäi Mun Rahat -sovelluksen käytön aikana tämä yhteys puuttuumaan.
En ole vielä ajatellut, pitäisikö meidän siirtyä MunRahat -sovelluksen myötä myös viikkorahakäytäntöön, sen sijaan, että annamme rahaa tarpeen mukaan. Olisin todella kiitollinen, jos pystyisitte antamaan vinkkejä ja kertomaan oman perheenne käytänteistä.
- Viikkorahaa vai ei? Jos, niin miksi?
- Käteisenä vai tilille?
- Vai olisko kuukausiraha jo oman ikäisilleni lapsille se sopivampi vaihtoehto?
- Tiedättekö te vanhempina, mihin lapsenne viikko/kuukausirahat käyttää, vai onko sillä väliä?
- Ja erityisesti kiinnostaa: Mikä on sopiva viikkorahan määrä tuollaisille 10+ -ikäisille lapsille?
Kiitos jo etukäteen.
<3 Anna
Lue lisää Mun Rahat -sovelluksesta
Sinua saattaa kiinnostaa myös edellinen postaukseni: ”Kyllä minä jotenkin arvasin…”
Hei, mulla 14 vee poika. En ole koskaan antanut viikkorahaa, en kuukausirahaa enkä maksanut kotitöistä. Poika saa kaiken mitä tarvitsee, ei välttämättä kaikkea mitä haluaa ja vanhemmat maksavat. Ennen kaivelin myös kolikoita hänelle välipalarahaksi, itselläni ei ole koskaan käteistä ja homma alkoi olla aika piinallista, joten hankin hänelle Handelsbankenin online Debit -kortin. Helpotti elämääni huomattavasti:) Siihen korttiin on oma tili, jolle on laitettu pieni summa rahaa ja näemme koko ajan mieheni kanssa tilin tilanteen, mitä ja milloin kortilta on ostettu. Osto- ja nostoraja vuorokaudessa ovat tosi pienet, sillä kortin hukkumisvaara on suuri ja ostotarve koskee lähinnä välipaloja pitkien koulupäivien aikana. Pojalla on myös ollut oma tili syntymästään lähtien, mutta tilin sisällöstä hänellä ei ole aavistustakaan, olemassaolon hän tietää. Luotan itse siihen, että omalla esimerkilläni luon hänelle mallin rahankäytölle. Puhumme hankinnoista, onko joku järkevää/tarpeellista yms. Itse ostan itselleni vain tarpeeseen, yritän välttää kaiken ylimääräisen kerryttämistä kotiin ja siitä lapsi on kyllä saanut osansa:) Säästäväisyyttä yritän opettaa käytännön esimerkeillä, tilillä on hyvä olla rahaa, kun koira joutuu yllättäen isoon selkäleikkaukseen ja siihen menee rahaa 3000e. Konkreettinen esimerkki, miten säästössä pitää olla rahaa, jotta rakas perheenjäsen voitiin pelastaa. Mutta toisaalta haluan lapseni elämän olevan tässä vaiheessa mahdollisimman stressitöntä (paluuta ei vuosien myötä ole), koulun olevan hänen työnsä ja ettei hänen tarvitse miettiä, onko hänellä varaa ostaa 5e välipala, jos hänellä on koulussa nälkä. Osa hänen kavereistaan saa kuukausirahaa ja jos kuukausiraha on kulutettu kahden viikon kuluttua (yleensä on), sitten ollaan nälässä pitkien koulupäivien aikana. Minusta tämä ei ole tarpeellista.
Kiitos tästä viestistä, Anu! Olipa tosi hyviä pointteja. Olen samoilla linjoilla, että me vanhemmat välitämme kuvaa ja esimerkkiä lapsille oman rahankäyttömme kautta. Minusta on myös ihan luonnollista jutella lapselle rahasta, kuten sinäkin olit tehnyt tuon teidän koiranne tilanteessa. Hyvä huomio myös tuo tietty stressittömyyden ylläpitäminen (vielä kun voi). Terkuin, Anna
Ajankohtainen aihe meillä. Kiva kun kirjoitit! En ole ehtinyt vain tutustumaan vielä tarkemmin, kuulostaa kätevältä. Kolikoita kun ei ikinä ole…
Meillä 5euron viikkoraha 10 ja 12v. lapsilla. Usein jäädä velkaa, koska ei löydy käteistä rahaa. Mutta ei lapsilla vielä oikein kohteita rahalle olekaan… Lähinnä karkkipäivän karkit ovat ostelleet. Kotityöt kuuluvat velvollisuuksiin ilman viikkorahaakin. (Roskat, tiskikone ja oma huone/omat tavarat)
Itse en haluaisi, että lapset ostelee välipaloja koulun aikana kaupasta, koska se on kuitenkin luultavasti jotain epäterveellistä kallista herkkua. Yritän laittaa hedelmää tai kasvista kotoa mukaan ja kouluruuan tärkeydestä muutenkin puhuttu.
Kortin avulla voisi kätevästi juuri seurata mihin ja kuinka paljon rahaa kuluun. Täytyy pistää hankintaan!
Ps. Aivan ihana tuo sinun paita!
Moi Tiitu! Kiitos, kiva, kun kommentoit. Tosi saman ikäiset lapset teillä, kuin meilläkin ja antamasi summat kuulostavat kohtuullisilta ja järkeviltä. Minä tykkään juuri tuosta ominaisuudesta, että rahan kulumista pystyy sekä lapsi että aikuinen seurailemaan. Sen kautta saa hyvän kokonaiskuvan vaikkapa kuukauden ostoista. Meillä ei ole tapana, että lapset kävisivät ostamassa kaupasta välipalaa, ehkä sen aika tulee myöhemmin. Ja kiitos, tää on Lindexin paita. 🙂 Kivaa päivää, Anna