Vaatiiko rentoutuminen alkoholia?

Sain blogin kommenttiboxiin kysymyksen alkoholinkäytöstäni. Kysymys on toki henkilökohtainen, mutta ajattelin kuitenkin tarttua siihen. Aihe voi olla jonkun mielestä arkakin. Voiko hyvinvointibloggaaja käyttää alkoholia? Ja jos voi, niin kuinka paljon? Millainen määrä alkoholia sopii terveelliseen elämäntapaan?

Alkoholi näyttää olleen, ja olevan edelleenkin merkittävä osa, ainakin oman ikäluokkani elämää. Alkoholi on kuulunut kasvamiseen, aikuistumiseen ja sosiaaliseen elämään, hyvin tiiviistikin omassa nuoruudessani. Minulla on kuitenkin mielikuva, etteivät nykyajan nuoret, esimerkiksi lukiolaiset opiskelijani käytä alkoholia samalla tavalla, kuin me 70- ja 80 –lukujen nuoret. Samanlaista viestiä olen saanut teini-ikäisten nuorten vanhemmilta. Tutkimukset tukevat havaintojani. THL:n tutkimusten mukaan nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt roimasti ja raittiita on nuorissa enemmän kuin vuosikymmeniin. Hyvä niin!

Itselleni alkoholi on aikuisiällä ollut keino rentoutua, ei niinkään hakea humalatilaa. Se, kuinka hyvin alkoholi on rentouttavassa tehtävässään toiminut, onkin sitten toinen juttu. Baareissa en ole käynyt viime vuosina juurikaan. Syitä olisi varmasti ollut lähteä, mutta olen huomannut, ettei valvominen sovi minulle. Lisäksi, jo pienikin määrä alkoholia, yhdistettynä seuraavan päivän väsymykseen, tekee oloni todella kurjaksi. Ajattelen yhä useammin perjantaina, jo lauantaiaamun juoksulenkkiäni: kuinka kirkkaammalta olo tuntuu, kun ei ole valvonut ja juonut.

Saunasiiderit tai viinit hyvän ruuan kanssa kuuluivat pitkään nautintoihini. Varsinkin mökillä, rantasaunalla nautittu kylmä siideri maistui ihanalta. Hyvä ruoka kruunautuu loistavalla viinillä. En ole koskaan nähnyt itseäni alkoholin ongelmakäyttäjänä, vaikka välillä olenkin ollut huolissani naisille asetetuista kohtuukäytön rajoista ja ottanut niistä selvää. Myös alkoholin terveysriskit ovat huolettaneet. Ja niitähän piisaa. Enemmän aloin kuitenkin pohtia sitä, mitä alkoholi minulle antaa? Entä mitä se ottaa?

Näiden pohdiskelujen päätteeksi, kuin tilauksesta, mieheni ehdotti minulle viime vuoden lopulla, että mitä jos pidettäisiin tipaton tammikuu. En miettinyt hetkeäkään, koska ajattelin, että kuukausi ilman alkoholia tekee varmasti todella hyvää. Huomasin pian, että elo ilman alkoholia teki oloni paremmaksi: en kärsinyt päänsäryistä, nukuin paremmin ja olo ei ollut pöhöttynyt. Huomasin myös, etten tarvinnut alkoholia mihinkään, en edes rentoutumiseen. Alkoholi oli tullut minulle tavaksi, siinä missä joku muukin: vaikkapa tietynlaisen aamupalan syöminen tai kahvin juonti lehteä lukien. Tulin myös siihen tulokseen, että alkoholi ottaa enemmän kuin antaa. Myös kauppalaskut pienenivät.

Nyt on maaliskuun loppu. On kulunut jo kolme kuukautta ilman alkoholia. Alkoholi on jäänyt, kuin varkain, pois elämästäni kokonaan. Hiihtolomalla Lapissa päätin juoda hiihtolenkin ja saunan jälkeen perinteisen saunasiiderin, mutta siitä ei tullutkaan hyvä olo. En kaipaa alkoholia pätkääkään. En edes perjantai-iltaisin, kun lapset ovat menneet unille, tai ruuan kanssa. Huomaan, että rentoudun ja rauhoitun paremmin muilla keinoilla, vaikkapa joogaten, ulkoillen tai lehtiä lukien. Elämä ilman alkoholia on sujunut ehkä myös siksi, että lähdimme yhdessä mieheni kanssa tähän kokeiluun.

Fanaattinen en asian kanssa aio olla. Jos minun tekee mieli ottaa saunasiideri tai viiniä joskus tulevaisuudessa, niin sitten otan, mutta en pistäisi pahitteeksi, vaikka koko vuosi sujuisi tällä linjalla. Mieli on kirkas, pää on kevyt ja kroppa voi paremmin. Lisäksi pohdin myös sitä valtavaa extraenergiamäärää, joka alkoholin sokereiden ja itse alkoholin myötä voisin kehooni kaataa. Otan sen energian mieluummin jostain muualta.

Miten suurta osaa alkoholi näyttelee teidän elämässänne?

Ihanaa perjantaita!

Mun juna jo lähestyy Helsinkiä.

<3 Anna

Lue myös edelliset postaukseni: Tyrniöljyä kuiviin silmiin ja Tätä et ehkä tiennyt minusta