Toiveammatista toiseen – unelmien toteuttaminen työelämässä vaatii uskallusta

Olen tunnistavinani ilmiön: yhä useampi tuttavapiirini kolmi-nelikymppinen lähtee opiskelemaan, vaihtaa alaa tai tai siirtyy palkkatyöstä yrittäjäksi. Ja vieläpä rohkeasti ja ylpeänä!  Olivatpa syyt taustalla mitkä tahansa, näyttäisi oman paikan pohtiminen työelämässä olevan monen mielessä: onko tämä se työ, jossa viihdyn ja, jota tulen tekemään eläkeikään asti? Voisinko vielä opiskella? Mikä olisi minulle vielä mahdollista?

Monen perheellisen tilanne helpottaa pikkulapsiajan jälkeen ja omille unelmille löytyy jälleen aikaa. Oman työn mielekkyyden pohtiminen voi liittyä myös työssä leipiintymiseen tai jopa työssä uupumiseen.  Alanvaihtajat hakevat monesti elämänmuutosta, johon sisältyy mielekkäämpi työ jopa tulotason laskun kustannuksilla. Akateemisesta käsityöläiseksi. Näitä on paljon!

Itse olen kouluttautunut personal traineriksi vasta aikuisiällä. Opinnot hoituivat päätyön ohessa, samoin kuin ohjaustyön tekeminen tälläkin hetkellä. Minulla harrastuksesta tuli ja työ, ja miksei olisi tullut? Harrastuksethan ovat juuri niitä asioita, joiden parissa viihdymme. Itseä aidosti kiinnostavan alan opiskelu motivoi varmasti, ja uuteen työhön suhtautuu sitä kautta aivan erilaisella innokkuudella.

Itse pidän työstäni lukion opettajana, mutta liikunta-ala vetää minua puoleensa kuin magneetti. Siksi päätin antaa itselleni mahdollisuuden oppia uutta, jahdata unelmiani, kouluttautua ja lähteä tekemään työtä, josta saan aivan valtavan paljon. Päivääkään en ole tätä katunut ja uskon, että psykologian ja terveystiedon aiemmista opinnoistani on ollut valmentajan työssä valtavasti etua.

On asioita, joihin voimme itse vaikuttaa ja sitten on asioita, jotka ovat vaikutuspiirimme ulkopuolella. Kaikille alan vaihtaminen ei toki varmastikaan ole mahdollista, mutta työ täyttää kuitenkin niin suuren osan päivästämme, että tuntuisi surulliselta puurtaa töissä, joiden tekeminen olisi pelkkää purnaamista.

Moni on ajautunut elämässään. Myös työasioiden kohdalla. Sitä paitsi harva nuori tietää varmasti, miksi he isona haluavat. Ainakin itselläni ei lukion jälkeen ollut asiasta vielä minkäänlaista käsitystä (ja nykyään sitä vaaditaan yhä nuoremmilta). Ei ihme, että opiskelemaan mennään aluksi “huti-alaa”, joka ei sitten osoittaudukaan itselle sopivaksi. Aikuisena sitä jo tuntee omat vahvuutensa, osaamisalueensa ja ennen kaikkea itsensä.

Olen seurannut ihaillen yksi toisensa jälkeen putoilevia päivityksiä ja ilmoituksia opintojen aloittamisesta, alanvaihdosta tai yrittäjäksi ryhtymisestä. Minusta on upeaa ja rohkeaa, että moni on valmis tinkimään saavutetuista eduistaan ja jopa elintasostaan, jotta saa tehdä asioita, joita aidosti haluaa. Aika halutaan käyttää asioihin, jotka koetaan merkityksellisiksi. Opiskelun aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Sitä paitsi aikuisopiskelija voi hyödyntää esimerkiksi aikuisopintovapaata, johon saa myös rahallista tukea.

Alanvaihto voi tuoda elämään aivan uutta sisältöä ja erilaisia arvoja. Kun ympärillä on vielä alanvaihtoa tukevia läheisiä, jotka kannustavat eteenpäin, ei elämänmuutokselle ole esteitä. Vaikka taloudellinen tilanne ei tällä hetkellä ole kovin hyvä, arvostan ihmisten uskallusta ottaa riskejä. Tämä on minusta perusteltuakin: se tukee niin omaa kuin perheenkin hyvinvointia pitkällä tähtäimellä. Nyt jos koskaan. Näin itse ajattelin. Silloin ja nyt.

Jos sinä punnitset, uskaltaisiko ja pitäisikö, mieti vaihtoehtoja ja pohdi, mitä elämältäsi haluat. Kuinka suuri tarve sinulla on muutokseen? Alanvaihto ei ole taikakeino elämänlaadun parantamiseen, mutta jotain taikaa siinä saattaa olla. Varsinkin kun seuraa tuttavapiirin alanvaihtajien tyytyväisyyskäyriä.

Ihanaa viikonloppua!

<3 Anna

Lue myös Supernaisen tunnustuksia