Täydellistä elämänhallintaa ei ole

Kun on juuri syönyt rasiallisen vihreitä kuulia, raivonnut lapselle mitättömästä pikkujutusta (koska on itse pinna kireällä liiallisen stressin ja väsymyksen takia), tai löhönnyt koko päivän sohvalla, vaikka oli vakaasti päättänyt tänään liikkua.

Oma elämä ei todellakaan tunnu olevan hallinnassa. Ja tämä tieto masentaa vielä lisää.

Hallitse elämäsi

Työssäni psykan opettajana käyn, jo heti ensimmäisellä lukion kurssilla, opiskelijoideni kanssa läpi asioita elämänhallinnasta. Elämänhallinta on kokemus siitä, että voi itse vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin tapahtumiin ja päätöksiin. Koenko olevani vetovastuussa omasta elämästäni, arjestani, terveydestäni, ihmis-suhteistani?

Elämänhallintaan kuuluu vahvasti myös se, miten yksilö selviää elämän vastoinkäymisistä, koska niitähän meille kaikille vastaan tulee. Pieniä tai suuria. Yksi purkaa harmitusta lenkillä, toinen soittaa kaverille ja kolmas vetäytyy omiin oloihinsa miettimään.

Samaan syssyyn, kun pohdimme opiskelijoiden kanssa erilaisia elämänhallintakeinoja, on minun aina pakko todeta (ääneen), että en oikein pidä tästä elämänhallinnan käsitteestä. Kukapa nyt elämäänsä pystyisi täydellisesti hallitsemaan? En minä ainakaan. Vaikka elämänhallintaa eivät uhkaisi edes itseen liittymättömät seikat, kuten ympäristön tapahtumat tai työttömyys, niin silti tulee päiviä, jolloin koemme, etteivät langat tunnu olevan omissa käsissämme.

Täydellistä elämänhallintaa ei ole

Häpeän aina sen jälkeen, kun olen menettänyt malttini lasten kanssa. Tajuan, että usein syynä on oma tyytymättömyyteni itseeni, liiallinen kiire ja stressi tai kykenemättömyyteni olla aikuinen. En todellakaan aina koe olevani tasapainossa, vaikka olen jo nelikymppinen. Hallinnan kokemus voi heilahtaa yllättäenkin: pettymys, saamattomuus tai vaikkapa tietty aika kuukaudesta. Tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä!

Elämän täydellinen hallinta ei ole mahdollista. Kaikki ei, edes supernaisten elämässä, voi aina olla tiptop. Hallinnan tunteen tavoittelussa voidaan mennä jopa liian pitkälle: oman elämän tai kehon kontrollointi, vaikka syömisen kautta, voi tuottaa tietyn määrän hallinnan kokemusta, mutta voi mennä helposti överiksi. Jos pään sisällä on kaaos, ei sitä saa järjestykseen järjestämällä kotiaan (kuin ehkä hetkeksi). Näin minä ajattelen.

Mitä monipuolisemmat hallintakeinot meillä on, sitä todennäköisemmin selviämme erilaisista, vaikeistakin tilanteista. Nuorempana ainoa keinoni  hallita hankalia tunteita oli liikunta, mutta se menikin överiksi. Lopulta liikunta ei enää auttanut, vaan kääntyi minua itseäni ja hyvinvointiani vastaan. Oli pakko kehittää myös muita keinoja.

Luottamus omiin valintoihin

Meidän ei pidä olla täysin muiden ihmisten tai omien impulssiemme vietävänä. Tämä on kuluttavaa. Olen itse tehnyt sovun elämänhallinnan käsitteen kanssa, vaikken siitä niin kovin tykkääkään. Se, mihin voin vaikuttaa, on suhtautumiseni elämän tuomiin muutoksiin ja myllerryksiinkin.

Olen ymmärtänyt, etten voi suorittaa elämää muiden toiveiden mukaisesti. On vain luotettava siihen, että omat valinnat ja päätökset, jotka tuntuvat oikeilta ja hyviltä, ovat oikeita ja hyviä. Sopivasti tasapainossa, suurimman osan aikaa, niin ihmissuhteissa, mielialan suhteen, työn ja perheen yhteensovittamisessa kuin elämää koskevien päätöstenkin kanssa.

Olkoon tämä viikko siis suhtkoht tasapainoinen!

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Mahtavaa, että aloitat! Mutta miksi MALTTI on se tärkein asia?