Siivoton koti – epäjärjestystä päässä

Juttelin jokin aika sitten ihmisen kanssa, joka kertoi, että hänen kotinsa on aina järjestyksessä ja siellä on useimmiten hyvin siistiä. Hän kertoi, että kodin siisteys tuo järjestystä mieleen ja muillekin elämän osa-alueille. Huokaisin. Unelmissani näin on minunkin kohdallani ja kodissani. Ympäristön siisteys toisi tyyneyttä, iloa ja kokemuksen siitä, etä kaikki on hallinnassa.

Kaikki minut tuntevat tietävät kuitenkin, ettei näin ole. Minulla on aina ollut suuria vaikeuksia pitää ympäristöäni hallinnassa. Vaatteita on hankala pitää kaapeissa, ja niitä löytyykin milloin mistäkin. Tämä on asia, josta minulle usein huomautellaan ja minua harmittaa, että muut joutuvat kärsimään epäjärjestelmällisyydestäni.

Toisaalta esimerkiksi tänään, kun sain aamujumpan jälkeisillä endorfiineillani siistittyä paikat, laitettua vaatteet kaappeihin ja pyyhittyä pölyt, laskeutui sieluuni syvä rauha. Kyse ei ole siis siitä, ettenkö nauttisi siististä kodista. En vain saa arjessa pidettyä tavaroitani kurissa.

Miksei meillä ole siistiä?

Somessa vilahtelevat siistit ja kauniit kodit. Tästä tulee usein riittämätön olo. Poden huonoa omaatuntoa siitä, ettei meillä näytä samalta. Itse raivaan välillä jumppia kuvatessani tasan tarkkaan kameran linssiin osuvan kohdan kuvauskelpoiseksi, muualla voikin sitten olla kaaos.

Olen lisäksi huomannut, että silloin kun muilla elämän osa-alueilla  – vaikkapa töissä – menee lujaa, riittää aina vain vähemmän resursseja pitää kotia kunnossa. Pakko myöntää, että hektisinä työviikkoina valitsen mieluummin treenaamisen kuin siivoamisen. Mutta onhan se jotenkin noloa, ettei nelikymppinen nainen saa pidettyä huushollia siistinä.

Kotikeskittyjä

Vaikka kotitöiden tekeminen mielletään välillä stressaavaksi puuhaksi, on kuitenkin tutkimusnäyttöä siitä, että kotitöiden parissa puuhaaminen myös rauhoittaa ja rentouttaa. Olen havainnut tämän: kotitöitä tehdessä irrottautuu mukavasti työasioista.

Laitan usein kuulokkeet korviini ja keskityn äänikirjaan. Silloin saan viikattua pyykit tai hoidettua tiskit. Muutoin saatan helposti aloittaa jotain, mutta löydänkin itseni pian koneelta tsekkaamasta sähköposteja. Minun täytyy siis rauhoittua kotitöille.

Rajallista järjestelmällisyyttä

Olen joskus pohtinut, mitä tekijöitä oman käyttäytymiseni taustalta löytyy. Olenko luonteeltani vain niin kärsimätön, etten saa vaatteita kaappiin asti ts. hoidettua asioita loppuun? Vai onko kyse opitusta toimintamallista? Toisaalta olen työssäni hyvinkin tarkka ja täsmällinen: pidän kiinni Dead Lineista ja saan hommat hoidettua ajoissa.

Kertooko siivoton koti epäjärjestyksestä päässäni? Vai onko minulla jokin ongelma tarkkaavuuden kanssa? Toisaalta saatan uppoutua tekemisiini niin intensiivisesti, ettei minua häiritse mikään. Jos päätän siivota vaatekaapin, siivoan sen perusteellisesti.

Koen, että elämäni on pääosin järjestyksessä ja langat ovat omissa käsissäni, vaikka koti olisikin välillä siivoton. Ajattelen, että pieni sotku kuuluu elämään ja siedän epäjärjestystä ja keskeneräisyyttä ympärilläni. Tämä on armollinen ajatus.

Ulkoinen ja sisäinen kaaos

Joskus pakonomainen siivoaminen voi olla keino hallita ahdistusta ja kontolloida elämää. Toisaalta joissakin tutkimuksissa on huomattu, että sotkuisuus on yhteydessä stressiin ja masennukseenkin.

Varmaa on kuitenkin se, että kun vihdoin saa siivottua tuottaa se valtavasti välitöntä mielihyvää. Kunnes alan stressata siitä, että joku sotkee juuri vaivalla siivoamani paikat uudestaan…

Olisiko teillä hyviä vinkkejä siihen, miten saisi pidettyä kodin siistimpänä? Ainakin tavaroiden karsiminen ja niille oman paikan löytäminen voisi auttaa. Moni varmaan ehdottaa sitä, että siivoaisi joka päivä vähän. Tämä ei kuulosta houkuttelevalta, mutta ehkä siihenkin voisi oppia. Vai onko siellä sotkuisia kohtalotovereita? Miten te pärjäilette?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Näin palaudun ja voin treenata peräkkäisinäkin päivinä