Pysähdyimme, myös parisuhteessa – Lähennytäänkö vai etäännytäänkö?

Havahdun hereille. En kellon soittoon, vaan siihen, että olen nukkunut tarpeeksi. On vielä hämärää, kello on ehkä vähän yli kuusi. Käännän kylkeä. Sinun silmäsi ovat auki, olet myös jo hereillä. Hymyilet. Kiepsahdan lämpimään kainaloosi ja jään siihen, ei ole kiire mihinkään. Lapset pitää herättää vasta reilun tunnin päästä etäkouluun, eikä meidänkään tarvitse hoppuilla suihkuun, junaan, kahvinkeittoon tai tarkistamaan meilejä, ei ihan vielä.

Viimeinen viikko on ollut meille parisuhteen näkökulmasta pohdintojen ja oivallusten aikaa. Olemme ihmetelleet sitä kaikkea aikaa, joka meille nyt annetaan. Aiemmin aamuisin syöksyin suoraan suorittamaan. Nyt jään vielä hetkeksi.

Olemme jutelleet paljon siitä, mitä tämä meille kahdelle tarkoittaa, mutta olemme myös miettineet, minkälainen vaikutus lisääntyneellä perhe- ja parisuhdeajalla on ollut muille.

Aamut ja illat ovat parhaita

Illat eivät enää kulu lasten harrastuskuskauksissa tai omissa treeneissä, vaan yhdessä kävellen pitkin Aurajoen rantoja. Päivällä voi etäpäivän ohessa kahvitella ja sparrailla toista työjutuissa, mutta toisaalta myös ahdistua, kun kumpikin lapsi huutaa samaan aikaan apua koulutehtäviinsä, ja minun pitäisi juuri aloittaa oma live-etäoppitunti, ja siinä se toinen vain puhuu elintärkeää business-puheluaan. Roolit hakevat paikkaansa.

Aamut voi silti hymistellä peiton alla, halata ja pussata. Illoissa on aikaa kerääntyä sohvalle. Meidän suhteellemme tällä lisääntyneellä yhteisellä ajalla on ollut myönteinen vaikutus. Huomioimme toisiamme enemmän, on aikaa pysähtyä toisen asioille ja kosketukselle.

Neljän seinän sisällä 24/7

Olemme kävelylenkeillämme miettineet, voiko tämä jatkuva yhdessäolo olla joillekin parisuhteille myös rasite. Uskon, että voi. Jos elämänpiirit ovat olleet hyvin erillään, voi nyt olla vaikea totutella arkeen neljän seinän sisällä 24/7 yhdessä puolison ja perheen kanssa. Arki on kuitenkin nyt ainakin meillä pitkälti ruuanlaittoa ja lasten auttamista koulutehtävissä. Missä välissä ne omat työt ehtii tehdä? Hemmetti. Missä välissä voi ottaa omaa aikaa? Hermot kiristyvät vähemmästäkin.

Meille tämä tilanne on ollut mahdollisuus pysähtyä myös oman parisuhteemme äärelle. Mitä sille toiselle ihmiselle ihan oikeasti kuuluu? Mitä meille kuuluu? Nyt, kun suurin osa vuorokaudesta vietetään neljän seinän sisällä koko perhe yhdessä, tulee aidosti pohdittua myös sitä, miksi olemme yhdessä.

Emme ole yhdessä, jotta kaupassakäynnit, lasten kuljetukset harrastuksiin tai ruokahuolto toimisivat sujuvasti. Emme ole yhdessä, jotta voisimme ansaita rahaa, hamstrata materiaa tai haaveilla matkoista. Olemme yhdessä, koska meillä on hyvä yhdessä, ja koska tahdomme olla yhdessä edelleen.

Me olemme yhdessä, koska olemme toisillemme myös se turvallisuuden tunne, jonka viimeaikaiset tapahtumat ovat ehkä vieneet hetkellisesti pois.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Kotitreenit verkossa – Testissä neljä eri palvelua

Tuu instaan: @ansaivo