Parisuhde – ”Jos et sinä, niin en minäkään!”

Lähdimme tänään Jaakon kanssa rauhalliselle aamukävelylle täällä mökillä. Olen ollut pari päivää flunssassa, joten en ole urheillut tai treenaillut, en edes käynyt kävelemässä. Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että liikkeelle on taas päästävä, edes vähän.

Siinä kävellessämme, Jaakko paineli kankkuaan ja reittään vähän tuskaisen näköisenä. Kysyin, mikä hätänä? ”Kyllä huomaa taas kropasta, ettei ole muutamaan päivään liikkunut. Toinen puoli kropasta on ihan jumissa.” hän vastasi.

”Mutta ethän SINÄ ole ollut flunssassa. Olisit voinut urheilla ja liikkua, vaikken minä olekaan”, sanoin. ”Mutta ei mun tule liikuttua, jos et säkään liiku.”, hän hymyili.

Niin. Tottahan tuo on. Ainakin meidän suhteessamme, liikunta on pitkälti yhdessä tekemistä. Varsinkin kävelylenkit ovat lähes jokapäiväistä rutiinia. Jos toinen ei jaksaisi lähteä, niin toinen tsemppaa ylös sohvalta. Minä taidan olla myös meidän perheen ”piiskuri”, joka innostaa kävelylle, lenkille ja salille. Liikkeelle.

Jaakko taas saa minut rauhoittumaan. Huomaan, että hänen lempeä kehotuksensa hidastaa, tai hänen tapansa näyttää esimerkillään, miten tärkeää rentoutuminen on, saa minut löysäämään tahtia silloin, kun huseeraan menemään, teen töitä ja häslään liikaa.

Elämäntapa tarttuu ja puolisot alkavat muistuttaa toisiaan

Olen sitä mieltä, että elämäntapa tarttuu. Kun eletään yhdessä, on huomattava ”riski”, että kumppanien elämäntavat, (muiden asioiden ohella, mehän kuljetaan aina ihan sattumalta samanlaisissa vaatteissa), alkavat muistuttaa toisiaan. Jos toinen on aktiivinen ja liikkuvainen, ja haluaa syödä terveellisesti, on toisenkin helpompi innostua treenaamisesta ja omasta hyvinvoinnistaan. Tämä toimii toki myös toisin päin.

Liikunnallinen elämäntapa on arvo, jonka jaamme yhdessä. Yhdessä treenaaminen on meidän aikaamme toisillemme, parisuhteellemme sekä tietysti myös itsellemme. Liike saa meidät voimaan hyvin, ja myös parisuhteemme voimaan hyvin. Parasta on olla liikkeessä yhdessä.

Näin on ollut suhteemme alusta asti. Opiskelijoina kävimme yhdessä lenkillä, juoksemassa ja kävelyillä, vaikka molemmilla oli toki omatkin harrastuksensa ja ystävänsä. Yhdessä kävelemme edelleen.

Negatiivinen vastavuoroisuus myrkyttää

Joskus olen huomannut, sekä omassa että muidenkin parisuhteissa, myös negatiivista vastavuoroisuutta. Tyyliin: ”Jos et sinä siivoa/anna läheisyyttä/halua tehdä yhdessä juttuja/tee aloitetta/puhu ystävällisesti/keskustele henkeviä jne, niin en kyllä minäkään!”

Ajattelu- ja toimintatavasta voi muodostua ajan kanssa negatiivinen kehä. Parisuhteesta tulee pahimmassa tapauksessa kilpailua, jossa kumppanista tulee vastapeluri. Tapellaan omasta ajasta, siitä, kumpi saa tehdä sitä, tätä tai tuota, tai kumpi saa toteuttaa itseään enemmän. Turhaudutaan, ja muututaan marttyyreiksi tai vihamiehiksi ja -naisiksi. Puolisot eivät enää olekaan samalla puolella ja samaa tiimiä. Pahinta myrkkyä parisuhteelle!

Aikalisä!

Jos et sinä, niin en minäkään, voi kääntyä negatiivisen vastavuoroisuuden lisäksi: ”Jos sinä, niin kyllä minäkin!” –uhitteluksi. Jos toinen on ilkeä, eikä kunnioita tai tunnu arvostavan, niin ensimmäisenä tulee mieleen iskeä takaisin samalla mitalla. Vaikka tosiasiassa silloin olisi hyvä puhaltaa peli poikki. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Meillä nämä aikalisät otetaan useimmin juuri kävelylenkeillä. Silloin on aikaa keskustella kahdestaan, ja puhua vaikeistakin asioista. Toinen ei pääse karkuun puhelimelle, läppärille tai töihinsä. Ollaan puolueettomalla maaperällä. Parhaimmat keskustelut käymme juuri kävellessämme yhdessä. Silloin on ratkaistu myös parisuhteemme monta solmua. Ja niitä on todellakin ollut, niin kuin kaikissa pitkissä suhteissa tuppaa olemaan.

Oli lähes hellyyttävää huomata tänään kävelylenkillä, miten yhteenkasvaneita me Jaakon kanssa olemme. Toisen elämäntapahtumat, kuten nyt vaikkapa minun flunssani, tai vaikka stressaamiseni, vaikuttavat väistämättä toisen, niin tietoisiin, kuin tiedostamattomiinkin valintoihin ja päätöksiin, ja yhtälailla myös toisen mielialaan, motivaatioon ja jopa liikuntatottumuksiin.

On selvää, että jos on aikeissa muuttaa elämäntapojaan, kuten vaikka aloittaa terveellisemmän syömisen, liikunnan, tai haluaa esimerkiksi vähentää alkoholinkäyttöään, on se huomattavasti helpompaa, jos muutokseen saa tukea myös puolisoltaan. Parisuhteessa jaetaan niin sama sänky, jääkaappi kuin tavoitteet, unelmat ja elämäkin.

<3 Anna

Tuu myös someen: IG @ansaivo

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *