Minun on päästävä pois kotoa, lähdettävä. Muuten loma ei tunnut lomalta. Kotona on välillä suorastaan vaikea rentoutua ja päästä lomafiiliksiin. Vaikka heittäydyn sohvalle lukemaan kirjaa, huomaan pian toimittavani jotain, pahimmillaan työasiaa.

Olenko ajatusteni kanssa yksin? Onko minussa jotain vikaa, kun en pysty viettämään lomaani kotioloissa?

Kynnys rajana

Palasimme juuri viikon mökkireissulta. Koko viikon aikana en avannut konetta, kuin pari kertaa (pakollisia juttuja), tai miettinyt muutenkaan kauheasti työasioita. Päivät täyttyivät oleilusta, lukemisesta, juoksu- ja kävelylenkeistä, lasten kanssa touhuilusta, vieraiden kestitsemisestä, uimisesta, syömisestä ja vain ihmettelystä.

Tulimme kotiin eilen. Sen lisäksi, että ehdin pistää pyykkikoneen pyörimään ja aloittaa mökkikassien purkamisen, huomasin ehtineeni ajatella useampaa työasiaa ja vastata muutamaan meiliin. Raportoin yhteen yhteistyöhön liittyviä sisältöjä, lähetin laskuja ja kävin läpi tulevan kirjani sisäsivuja. Avasin kalenterin ja loin katsauksen ensi viikkoon. Aloitin tekemään maanantain to do -listaa ja pohdin, missä välissä hoidan kirjoitustyöt. Rikkoontunut astianpesukonekin pitää hoitaa. Ja niin edelleen.

Kun avasin kotioven, napsahti työ- ja arkimoodi samantien päälle. Oikein säikähdin, miten nopeasti hulahdin leppoisasta lomamoodista työtehtävien ajatteluun.

Lisäksi, kuin pisteenä ii:n pääle, nukuin mökillä 9-10 tunnin yöunia. Kotiin palattuani unta kertyi alle kuusi tuntia.. plääh.

Työpaikkana koti

Uskon, että tämä kaikki johtuu siitä, että työskentelen nykyään suurimman osan ajasta juuri kotona. Koti on minulle toki paikka, jossa vietän aikaa perheenjäsenteni kanssa, syön, nukun ja asetun, treenaankin, mutta myös paikka, jossa työskentelen. Koti on minulle monilta osin yhtä, kuin työ.

Olen huomannut, että tunnen olevani lomalla vain silloin, kun en ole kotona. Siksi hakeudun varsinkin kesällä pois kotoa: mökille, matkoille, ulkoilemaan tai kyläilemään. Saman tien kun suljen kotioven perässäni, jäävät myös työasiat pois mielestäni.

Tiedän, että monelle loma on siitä ihanaa, että kotona voi vain olla ja nauttia. Minulle näin ei käy. Kaipaan uusiin maisemiin tai mökille, jossa netti ei toimi kunnolla ja laitteet pysyvät kassissa tai takan päällä. Sen lisäksi kaipaan lomalta sitä, ettei minun tarvitse pyykätä, tiskata, siivota tai laittaa ruokaa, ainakaan kokoajan. Näiden arkiaskareiden puuttuminen tuo minulle loman.

Lomakompromisseja

Haastavinta on ollut löytää kompromissi, joka tyydyttäisi koko perhettämme. Lapset viihtyvät kotosalla, samoin mies. Minua pidetään levottomana lähtijänä, joka kyttää mahdollisuuksia singahtaa matkalle tai jonnekin, minne vaan, heti, kun siihen vain on mahdollisuus.

Onneksi olemme löytäneet keinoja, joilla jokaisen kesäloma tuntuu lomalta. Se, että minulla on tarve päästä pois, voi tuntua muista perheenjäsenistä siltä, etten viihdy heidän seurassaan tavallisissa puuhissa. Mutta ei se sitä ole. Voin puuhata tavallisia juttuja ja olla tekemättä mitään, kunhan työtuolini ja läppärini eivät koko ajan muistuta minua tekemättömistä hommista.

Usein riittää sekin, että heitän kotioven kiinni, sujautan äänikirjan korviin ja lähden lenkille. Minulle on myös tärkeää, ettei koko loma kulu ruuanlaittamiseen, pyykkäämiseen ja muihin kotitöihin. Nyt, kun lapset eivät syö koulussa, tuntuu elämä silti näin kesällä välillä yhdeltä kokkisodalta.

Miten te muut kotonatyöskentelevät olette ratkaisseet lomailun? Miten saatte lomailtua kotona vai pitääkö teidänkin lähteä? Pääsettekö lomalla heti rentoon moodiin?

<3 Anna

Huomenna lähdetään taas. Instastooreista voi seurata reissun etenemistä 🙂