Opettajasta Keventäjäksi

Reilu viikko uudessa työssä. Ystävät ja tutut jo hyväntahtoisesti kyselevät, että ”No, millaista on ollut?”  Viikossa ei taida kokonaiskäsitystä uudesta työnkuvasta ja sen tuomista muutoksista ihan vielä saada, mutta kyllä olen ehtinyt yllättyä, jo useampaan otteeseen, tässä lyhyessäkin ajassa.

Olen tehnyt lähes 15 –vuotta opetushommia, joten päiviäni on rytmittänyt hyvin selkeä lukujärjestys. Jopa se, mihin aikaan syön, on määrätty lähes minuutin tarkkuudella. Pidän rutiineista, joten selkeä päivärytmi on sopinut minulle erinomaisen hyvin. Ensimmäinen viikko onkin mennyt uudenlaista työnteon rytmiä harjoitellessa.

Nykyisessä työssäni Keventäjissä, tiukkaa päivä – tai viikkolukujärjestystä ei ole, vaan työni koostuu lähinnä itselleni laatimien tehtävälistojen työstämisestä. Esimerkiksi tänään olen kirjannut itselleni 8 asiaa hoidettavaksi, joista tähän mennessä olen saanut yliviivattua 4. Suuri muutos on siis ollut se, milloin teen tarvittavat asiat. Olen tehokkaimmillani aamuisin ja siksi hoidankin kiireellisimmät asiat pois alta jo kello kuuden ja kahdeksan välillä aamulla.

Toinen iso muutos on töihin lähteminen. Kouluun lähdin aamulla aina samaan aikaan, mutta nyt työpaikkani on siellä, missä minäkin olen. Esimerkiksi tällä hetkellä se on kotimme keittiössä. Työni ei ole enää niinkään paikkasidonnaista. Reissut Helsinkiin ovat lisääntyneet uuden työn myötä ja olenkin todennut junassa työskentelyn sujuvan minulta erinomaisen hyvin. Olen myös huomannut, että paikanvaihdos tekee monesti hyvää varsinkin silloin, kun on jotain luovempaa ideoitavaa. Usein hyppäänkin tällaisina päivinä mieheni matkaan ja työskentelen päivän hänen mainostoimistonsa konttorilla.

Ja uskokaa tai älkää, mutta minulla on hieman ikävä kouluruokaa! Nyt lounas pitää joka päivä suunnitella itse. Tähän mennessä olen aina nauttinut lounaani koulun ruokalassa ja syönyt sitä, mitä tarjolla on. Toisaalta, nyt minulla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa päiväni aterioihin. Ulkonakin voi käydä syömässä, vaikka viikollakin. Äsken keittelemäni kaurapuuro maistui aikaisena lounaana sekin oikein hyvin.

Viimeinen, jo ensimmäisellä viikolla huomaamanani muutos, on yllättänyt minut itseni eniten. En ollut tajunnut, miten paljon opettajana olen tehnyt töitä viikonloppuisin. Havahduin viime viikonloppuna siihen, ettei minulla ole yhtäkään koenippua, esseeläjää tai arvostelulistaa, jotka kaipaisivat huomiotani. Opettajan työssä viikonloppuihin jäi aina runsaasti korjattavaa ja muita paperitöitä. Täytyy myöntää, että tämä muutos, varsinkin jatkuessaan, on pelkästään positiivinen.

Olen joka tapauksessa uuden työn myötä oppinut jo näin lyhyessä ajassa älyttömän paljon uutta, tavannut todella mielenkiintoisia ihmisiä  ja saanut tehdä huikeiden projektien parissa  töitä.

<3 Anna

P.s. Kuvat ovat Kick Off -päivästämme Helsingistä. Kova on tiimi!

Lue myös edellinen postaukseni Naisella saa olla maha sekä Työtarjous, josta ei voinut kieltäytyä