Neljä naista

Jos sinun pitäisi valita elämäsi varrelta neljä naista, jotka ovat vaikuttaneet sinuun eniten, keitä he olisivat?

Aloin pohtia kysymystä yllättäin ja spontaanisti viikonloppuisella kävelylenkilläni. Kuuntelin Michelle Obaman kirjan viimeisiä lukuja ja nautin kauniista pakkaspäivästä käyskennellessäni pari tuntia pitkin Aurajoen vartta.

Kävelylenkit ovat minulle hetkiä, jolloin asiat nivoituvat yhteen kokonaisuuksiksi ja kokemukset saavat uusia merkityksiä. Päästäni kuuluu usein “klik klik” tai teen oivalluksia. Saan parhaimmat ideani lenkillä.

Kävellessäni aloin pohtia naisia, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet elämääni.

Ja tämä vaikutus näkyy yhä.

Neljä naista

Uskonnonopettaja.

En olisi opettaja ilman uskonnonopettajaani. Sekä yläasteella että lukiossani uskonnonopettajanani toimi entisen arkkipiispan Jukka Paarman vaimo Pirjo. Pirjo on tarinankerronnan pro ja hänen tuntinsa olivat, näin jälkikäteen ajateltuna, pedagogisia ilotulituksia, vaikka itse tunnilla ei tapahtunut juuri muuta, kuin se, että Pirjo kertoi ja me kuuntelimme, hiirenhiljaa. Tai näin minä ainakin muistelen.

Uskallus tehdä työtä omana itsenään, heittäytyä ja viljellä murrosikäisiin mustaa huumoria jättivät lähtemättömät jäljet, positiivisessa mielessä. Ja nämä näkynevät omassa opettajuudessani tänäkin päivänä. Pirjon ansioista kiinnostuin vieraista kulttuureista ja uskonnoista, opiskelin alalle itse ja minusta todella tuntuu, kuin olisin käynyt Intiassa, vaikken ole. Niin eläviä matkakertomukset olivat. Jim Jonesin Kansantemppeli lahkon käsittely tai Kooma -elokuvan katsominen uskonnontunnilla saivat minut näkemään aikanaan painajaisia, mutta myös käymään oman murrosikäisen nuoren ajattelukykyni rajoilla, kyseenalaistamaan ja mikä tärkeintä: esittämään vasta-argumentteja. Onneksi.

Torin naiset.

Työskentelin nuorena tyttönä Turun torilla monta kesää. Opin asiakaspalvelusta ja fyysisen työn tekemisestä paljon. Minuun tekivät vaikutuksen torin naiset. Torilla työskentelevät naismyyjät ja naisyrittäjät ovat minusta ihan oma rotunsa. Ulkona töitä tehdessä ei saa olla nirppanokka ja kylmää tai sadetta pitää sietää. Juhannuksenakin saattoi sataa lunta ja heinäkuussakin töitä tehtiin monesti paksu talvitakki päällä. Toisaalta ulkotyö oli parasta, mitä tiesin. Ehkä siksi vedän edelleen omiakin jumppiani niin mieluusti juuri ulkona.

Torilla kädet likaantuvat, päivät voivat olla pitkiä ja aamut aikaisia. Silti asiakkaille hymyillään aidosti ja työtä tehdään rennon rempseällä asenteella. Huumori oli välillä ronskiakin. Työtahti oli kiireisinä aikoina todella nopea, ja siitä minä tykkäsin, koska päivät hujahtivat hetkessä. Palasin torille vuosi toisensa jälkeen. Minulla on edelleen tallela Marimekon raitapaita, joka oli vihanneskojumme virka-asu. Palaan torille ostoksille edelleen aina, kun se on mahdollista. Tuoreet kotimaiset vihannekset jäivät silloin pysyväksi osaksi ruokavaliotani.

Ystävä.

Paras ystäväni on kulkenut elämässäni mukana kolmisenkymmentä vuotta. Kasvoimme naisiksi yhdessä, ihastuimme ja joimme ekat humalamme yhdessä. Itsenäistyimme rinnakkain. Puimme rakkaushuoliamme ja luimme Reginoita toistemme luona yökylässä. Valmistuimme ja perustimme perheet suurinpiirtein samoihin aikoihin.

Opimme toisiltamme sen, ettei tosiystävyys kuole koskaan, vaikka kilometrit, riidat tai elämäntilanteet veisivät eri suuntiin. Ystäväni myötä olen ymmärtänyt, ettei elämän elämiseen ole yhtä oikeaa tapaa tai kaavaa, ja sen, että on uskomaton tunne jakaa niin samanlainen historia jonkun toisen, joskus niinkin erilaisen, ihmisen kanssa.

Äiti.

Viimeisimpänä, muttei vähäisinpänä haluan mainita äitini. Hän on antanut minulle pärjäävän, työssäkäyvän naisen mallin, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä. Äiti on elänyt lapsuutensa paikoin vaikeissakin oloissa, mutta näyttänyt, että jokainen määrittää elämänsä ja polkunsa itse. Äiti on tukenut aina ratkaisujani. Myös niitä, joita vastaan kaikki muut ovat olleet.

Äiti on lisäksi yksi kauneimmista tuntemistani ihmisistä ja Ihailen hänen tietynlaista ylpeyttään, jota on vaikea selittää. Ihailen myös hänen tarmokkuuttaan ja haluaan puuttua epäkohtiin. Ihailen hänen kykyään keskustella syvällisesti, ei vain uusien verhojen väristä, ja taitoaan kuunnella.

Äiti on opettanut minulle, että puolensa täytyy pitää. Olen perinyt hänen vihansa törttöileviä autoilijoita kohtaan ja haukumme usein punaisia päin ajavia kuskeja yhdessä. Äiti on myös ollut minulle esimerkki liikunnallisesta naisesta, joka pitää itsestään huolta. Äiti on kylvänyt minuun uskoni siihen, että elämässään voi saavuttaa mitä vain.

Ketkä ovat sinun elämäsi neljä naista?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Tämän takia käytän kollageenia sisäisesti.