Mitä kovempi kiire, sitä enemmän hidastan

Olen kiihtyvää typpiä. Sellainen, joka kerää kierroksia ihan luonnostaan. Kun on oikein kiire, säntäilen helposti sinne ja tänne, uni häiriintyy. Pää täyttyy to do -listoista ja tekemättömistä asioista. Suoritan ja aherran. Kerään stressiä ja lisää töitä.

Supersyksy

Syksy on ollut kohdallani ihan supertyöntäyteinen. Olen kirjoittanut kirjan, ohjannut treeniryhmiäni, tehnyt kovasti töitä Keventäjien kotitreenipalvelun eteen ja saanut sen vihdoin valmiiksi. Olen yrittänyt tasapainoilla työn, perheen ja omien harrastusten välillä. Aika perusjuttuja, niinkuin kaikki ruuhkavuosia elävät tietävät. Miljoona asiaa ja vain vähän aikaa.

Olen huomannut vuosien varrella, että mitä kiireisempi olen, sitä enemmän minun pitää tietoisesti hidastaa tahtia. Sammuttaa laitteet, vetäytyä sohvalle kirjan tai lehden pariin, ja ottaa aikaa myös yksinoloon. Kuulostaa ehkä ristiriitaiselta, mutta niin se menee.

Aina en itse tajua, että milloin menen liian kovaa. Silloin mies ystävällisesti muistuttaa hidastamisen tarpeesta. En loukkaannu tästä (enää). Tiedän, että hän ajattelee minun parastani.

Mittasuhteet näkee vain katsomalla kauempaa

Kun hidastan, asettuvat asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Pystyn tarkkailemaan asioita etäisyydeltä, enkä vain touhota menemään omassa kiirekuplassani.

Tajuan, että työ on vain työtä. Joulu tulee ilman stressiäkin. Minä en ole korvaamaton, eikä mikään mene pilalle, vaikken vastaa viesteihin viidessä minuutissa tai ole jatkuvasti tavoitettavissa. Kukaan ei kuole, vaikkei koti ole jatkuvasti tiptop.

Sen sijaan läheiseni kärsivät, jos olen jatkuvasti kiireinen. Olen ehkä fyysisesti läsnä, mutta henkisesti ajatuksissani muualla. Kuuntelen vain puolella korvalla, eikä minulla ole aikaa joutenololle lapsien kanssa. Ärisen läppärin takaa tai mietin kokoajan, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, vaikka oikeasti pitäisi vain olla.

Hidastaminen ei ole helppoa

Kun hidastan, tajuan sen, mikä on tärkeää nyt, eikä vasta jouluaattona kuuden aikaan. Sen sijaan, että ryysisin kaupoissa lähden mieluummin luontoon. Hidastaminen ei toki ole helppoa, koska vaatimuksia on niin paljon. Kun olen tajunnut, että useimmat vaatimukset ovat itseni asettamia, on ollut helpompi heittäytyä hitauteen.

Taktitoin ja varasin juuri tälle, kiireisimmälle viikonlopulle, 2,5 tunnin Day Spa -hoidon keskelle lauantaipäivää. Sain lahjakortin lahjaksi mieheltäni äitienpäivänä, mutta nyt on paras hetki käyttää se. Juuri nyt, kun on eniten tekemistä.

Kauhistuin itsekin, kun ajattelin, että silloinhan minun juuri pitäisi olla ostamassa lahjoja ja valmistelemassa joulua. Mutta nyt aionkin maata, rauhoittua ja nauttia, ihan itsekseni. Sen jälkeen olen niin seesteinen, ettei kiireelle voi yksinkertiasesti olla sijaa.

<3 Anna

Lue edellinen postaukseni, miten olen välttänyt paniikin: tämä vuoden joululahjoista