Milloin ja miten minusta tuli aamuliikkuja?

Olen se ärsyttävä aamuihminen, joka hehkuttaa jo vartin yli seitsemän tehneensä päivän treenit, ja pursuavansa energiaa aamuliikunnan ansiosta. Ole se, joka ponkaisee ylös sängystä, kun muut vielä nukkuvat, ja säntää ulos kirpsakkaan ilmaan hikoilemaan. Aloin pohtia, milloin minusta tuli tällainen aamuvirkku, joka laittaa vaikka kellon soittamaan, jotta ehtii ennen töitä treenaamaan.

Aamuliikunta – geeneissä vai opittua?

Ensin ajattelin, että tämä kaikki on ollut pakon sanelemaa. Lasten ollessa pieniä, oli aikaa liikunnalle revittävä sieltä, missä sitä oli, ja aikaiset aamut olivat joskus ainoita mahdollisuuksia päästä urheilemaan. Ja minähän tarvitsin oman aikani ja liikkeeni! Aamuliikunta ei myöskään ollut keneltäkään muulta perheenjäseneltä pois. Kaikkihan vielä nukkuivat, kun minä höyrysin lenkkipolulla, salilla tai tein kotitreeniä kellarissa.

Kun kelasin ajassa taaksepäin, aikaan ennen lapsia, huomasin kuitenkin, että liikuin jo nuorempana aamuisin. Kävin reilu parikymppisenä aamuisin juoksemassa ja salilla, sekä ryhmäliikunnoissa. Gradua kirjoittaessani aamuliikunta oli suorastaan välttämättömyys. Sen ansiosta jaksoin istua keskittyneesti ja pakertaa lopputyötäni kasaan aina iltapäivään asti.

Aamuliikunta tuo energiaa – ja rauhan

Tämä piirre on minussa edelleen. Aamuliikunta antaa minulle toisaalta valtavasti energiaa, mutta myös rauhan päivän muihin askareisiin. Aamulenkki viikonloppuna takaa esimerkiksi sen, että jaksan hillua ja lököillä kotona lasten kanssa, tekemättä mitään. Ilman aamuista liikettä, saatan olla levoton, jos lauantaipäivä menee kotona velloessa. Jos tiedossa taas on työpäivä täynnä istumista, esim junassa tai palaverissa, tuo aamulenkki hyvää fiilistä ja jaksamista. Treeni vaikuttaa siis myös mielialaani, koko päivän ajan.

Olen huomannut, että vireystasoni on korkeimmillaan aamuisin. Energiaa on valtavasti heti herättyä. Siksi aamulla liikkeelle lähteminen on niin luontevaa. Jos päätän liikkua vasta illalla, huomaan usein, ettei treenaamaan oikein enää jaksaisi lähteä. Motivaatiota saa oikein etsiä! Näin ei käy aamuisin.

Jos haluan juosta aamulla ennen töitä, teen päätöksen ja valmistelut jo edellisenä iltana. Informoin miestä ja laitan treenivaatteet kasaan valmiiksi. Aamulla juon kupin kahvia, ja sitten lähden. Aamiaista syön vasta tullessani. Treenini kulkevat parhaiten näin. En ole koskaan syönyt ennen aamutreenejä. Toki, jos treenaan vasta klo 9 jälkeen, niin silloin toki syön ennen.

Voiko aamutreenaajaksi oppia?

On selvää, että meitä ihmisiä on kahdenlaisia: aamuvirkkuja ja iltavirkkuja. Tämä piirre näyttäisi olevan osin synnynnäinen, mutta voiko aamuihmiseksi opetella, jos haluaa?

Olen vetänyt jo useamman vuoden Kello Kuuden treenejä Turussa perjantaiaamuisin klo 6.15-7.15. Kun ihmiset ovat kuulleet treeneistä, he usein kauhistelevat, kuka hullu nyt siihen aikaan haluaa treenata, ja vielä ulkona pimeässä. Itseasiassa aika moni. Aamuryhmä on yksi suosituimpia ryhmiäni, ja se koostuu kaltaisistani aamuihmisistä.

Aina silloin tällöin mukaan hyppää uusi treenaaja, joka kertoo, ettei ole koskaan liikkunut näin aikaisin. Saan tällöin usein kyselyitä, mitä pitäisi syödä ennen treenejä, ja moni kertoo myös jännittävänsä ekaa varhaisaamun hikihetkeä. Neuvon nauttimaan jotain helposti sulavaa, kuten hedelmän tai jugurttia. Monella on myös pientä evästä mukana treeneissä, jonka voi napata sitten vaikkapa heti treenin loputtua suuhunsa..

Vain paria poikkeusta lukuunottamatta, myös nämä uudet ihmiset ovat löytäneet itsestään aamuliikkujan! Keholla menee toki hetki tottua aikaisiin aamuihin, mutta suurin osa uusista haluaa jatkaa ryhmässä pidempään.

Milloin aamutreeni ei kannata?

Aamutreeni ei kannata silloin, jos aikaa sille joutuu nipistämään unesta. Uni on ykkönen, treenit tulevat vasta tämän jälkeen. Ei ole mitään järkeä repiä itseään ylös viiden jälkeen, jos on mennyt nukkumaan puolen yön jälkeen. Minä käyn nukkumaan kymmeneltä. Unta kertyy joka yö vähintään 8 tuntia.

Jos viikossa on yksi tai kaksi lyhyempää yötä, niin se ei vielä haittaa, mutta en lähtisi nipistämään yöunista aikaa aamutreeneille. Jos siis haluaa aamuliikkujaksi, on ensin opeteltava menemään nukkumaan aiemmin. Minä en missään nimessä liiku joka aamu, vaan pari-kolme kertaa viikossa. Tällöin aamutreeni ei myöskään vaikuta uneni määrään.

Tärkeintä on opetella tuntemaan itsensä ja löytää itselleen sopivin aika liikkua. Jos kuitenkin iltapäivisin ja iltaisin keksii aina sata syytä sille, miksei voi lähteä liikkumaan, kannattaa kokeilla aamutreeniä. Sittenpähän se on tehty, ja on koko päivä aikaa kaikelle muulle.

<3 Anna

Alla olevassa kuvassa yksi upeimpia aamulenkkimaisemia Italian Maggiorejärveltä. Aurinko on juuri nousemassa. Mikä hienointa, olen noissa maisemissa aamulenkkeilemässä taas parin viikon päästä.

Lue myös edellinen postaukseni: Kosmetiikka ja fermentointi – Testijakso uusilla 100% Skin Identical – tuotteilla alkaa!