“Miksei tällaista ollut silloin, kun minulla oli vauva?”

Niin miksei? Tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun aloin tänään vetää aamupäivätreeniä kahdeksalle äidille, joilla oli mukanaan yhteensä yhdeksän 4kk-16kk vauvaa. Äidit imettivät ja ruokkivat pienokaisensa ennen tunnin alkua. Osa lapsista nukkui tullessa sikeästi ja heidät kärrättiin studion parvekkeelle jatkamaan hirsiä.

Äidit vauvajumpan tähtinä

Treenin ajan äidit olivat pääosassa: tänään oli vuorossa lihaskuntopäivä. Kyykkyjä, askelkyykkyjä, soutuja, lantionnostoja, punnerruksia, käsivarsia ja toki myös sykkenkohotusta.

Vauvat makoilivat ruokittuina tyytyväisinä omilla huovillaan. Osa tarkkaili äitiensä toimintaa kiinnostuneina sittereissä lempileluaan järsien. Ympärillä tapahtui niin paljon, että viihdytys oli taattu. Musiikki soi ja värikkäät jumppatopit ja kahvakuulat heiluivat.

Välillä äiti (tai minä) kävimme antamassa pudonneen tutin takaisin tai heittämässä pari hymyä. Joskus pieni hellyystankkauskin oli paikallaan. Treeni oli suunniteltu siten, että painona saattoi käyttää yhtähyvin käsipainoa tai 8 kilon vauvaa. Mutta silti tähtinä olivat äidit. Vauvojen ehdoilla.

Juuri tällaista olisin itsekin kaivannut

Kun omat lapseni olivat pieniä oli tarjolla toki äiti-vauvajumppaa, babybiota ja muuta äitilapsitoimintaa, mutta tämänkaltaista ohjattua yhdessä treenaamista ei ollut, tai sitten en ainakaan ollut tietoinen siitä.

Olin äiti, joka olisi kaivannut juuri tällaista omaa (yhteistä) kunnon treeniä samanhenkisessä porukassa, enkä niinkään innostunut yhteisaktiviteeteista tai lempeistä vauvajumpista. Vauvauinnissa käytiin esikoisen kanssa, mutta toisen lapsen kanssa sekin jäi. Normijumpissa tai ryhmäliikuntatunneilla ohjaaja ei taas pystynyt huomioimaan synnyttäneen äidin rajoituksia (esim minulla oli jäätävä vatsalihaserkauma) ja kuntoa muihin treenaajiin nähden.

Tänään katsellessani ihaillen äitien treenaamista mietin, että olisinkohan jaksanut edes väsymykseltäni moista: kaksi treeniä viikossa ja lisäksi yksi joogatunti. Ovatko nämä äidit supermammoja? Pienimmät vauvat olivat vasta nelikuisia.

Toisaalta, kyllä minulla riitti virtaa lähteä kerran viikossa mammalounaalle turkulaiseen ravintolaan ja kerran viikossa äitiporukan kanssa treffeille. Aina notkuvien pöytien ääreen. Yhtä hyvin ajan olisi voinut irrottaa tämänkaltaiselle ryhmälle! Eikä sitäpaitsi kolmeen treeniin tarvitse My Baby & Me -ryhmässä välttämättä ehtiä, ellei halua tai jaksa.

Pitkät päivät kotona

Itselläni päivät kotona vauvan kanssa olivat toki täynnä toimintaa, mutta välillä ne tuntuivat pitkiltä. Omalle treenille päivistä ei silti tahtonut löytyä aikaa. Kuntokeskuksen lapsiparkkia testasin, mutta koin järjestelyn hankalaksi: Olin huolissani, miten vauva pärjää isompien lasten kanssa nuorten hoitajien vastuulla. Vauva saatettiin tuoda parkista kesken treenin, koska hänellä oli itku, ikävä, nälkä tai jotain muuta. Treenatessa joutui olemaan vähän varuillaan koko ajan. Siksi päätinkin vain työntää lastenrattaita ympäri Turkua ja tehdä nopeita kotijumppia.

Mutta nämä naiset tänään: he eivät joutuneet pyytelemään keneltäkään anteeksi, eikä ketään pannut pahakseen, jos vauvalla kesken tunnin tuli tarve sylille, maidolle tai muuten vaan oma lapsi päätti pitää itsestään kovampaa meteliä. Äiti oli lähettyvillä koko ajan ja kaikki treenaajat olivat samassa tilanteessa.

Naisista huokui niin hyvä hyvä olo ja halu liikkua, että itsekin oikein liikutuin! Katselin, kun pienten kaksosvauvojen äiti syötti poikiaan treenin jälkeen hikisenä, mutta tyytyväisen näköisenä.

En yhtään ihmettele, että studiomme hieman isommille lapsille suunnatut Teen’s Club -ryhmätkin tulivat heti täyteen. 10-16 -vuotiaat teinit (joita minultakin löytyy kotoa kaksin kappalein) kyllä pelaavat jalkapalloa, jääkiekkoa tai tanssivat ja voimistelevat, mutta ohjattu ja turvallinen lihaskuntoharjoittelu ja sen perusteiden oppiminen jäävät usein kokonaan toteutumatta. Ikävät rasitusvammat vaivaavat yhä nuorempia junioriurheilijoita. Teens Clubille oli selkeä tilaus: turvallinen, pt:n ohjaaama lihaskuntotreeni omanikäisten seurassa.

Kaikille treenaaminen pienen (tai pienten) vauvojen kanssa ei varmasti sovi, eikä tarvitsekaan. Itselleni tällainen ryhmä olisi ollut reilu 10 vuotta sitten aivan nappijuttu. Sen tajusin tänään, kun tarjoilin äideille palauttavaa tuorepuuroa ja kahvia treenin jälkeen. Onneksi nämä äidit ovat löytäneet oman tapansa liikua. Yhdessä vauvansa kanssa.

 

<3 Anna

 

Blogini uusi osoite on tästä lähtien: https://blogit.terve.fi/annasaivosalmi/

P.s. Mitä pidätte blogini uudesta ulkoasusta ja uudesta header- kuvasta?

Lue myös edellinen postaukseni: Likaiset pakarakuvat