Miksei kampaajalle saa sanottua, että “ei, en tykkää”?

Muillekin on varmasti käynyt niin, että kampaajan käsittelyn jälkeen peilistä ei katsokaan sellainen pää, kuin oli odottanut. Mulle kävi näin tällä viikolla. Silti en saanut sanottua, että ei, en tykkää, vaan sopersin, että “ihan kiva”, ja lähdin epävarmana ja pettyneenä kotiin.

Tukkapaniikki ajaa kampaamoon

Minulle iskee tukkapaniikki yleensä yhdessä yössä. Herään eräänä aamuna siihen, että vielä pesunkin jälkeen hiukset ovat latteat, elottomat, keltaiset ja kiillottomat. Kampaajalle on silloin päästävä heti! Käyn kampaajalla harvoin, ehkä kahdesti vuodessa, koska hiukseni ovat luonnollisen väriset ja tasamittaiset. Käyntejä olisi ehkä syytä tihentää, jotta totaalinen tukkapaniikki ei pääsisi aina ja jokakerta yllättämään. Minun pitäisi olla hiustenhoidossa suunnitelmallisempi.

Tällä viikolla päätin koettaa onneani ja kävelin työmatkalla erään kampaamon ovesta sisään kyselemään peruutusaikoja samalle päivälle. Harjoittelijalta kuulemma löytyi aika, ja saisin palvelut vielä 30%:n alennuksella, koska kyseessä oli kolmannen vuoden harjoittelija. Minun hiukseni eivät kaipaa muuta, kuin vaaleita, kirkastavia raitoja ja huonojen latvojen leikkausta, joten ajattelin, ettei homma ole hankala harjoittelijalle, ja varasin ajan. Olin innoissani! Jes, päiväni ja tukkani on pelastettu.

Kampaajakäynti kesti kolme ja puoli tuntia, jonka aikana hiukseni raidoitettiin ja sävytettiin sekä leikattiin. Kotiin päästyäni näin tukan värin lopulta luonnonvalossa ja hämmennyin. Pääni oli tummahko ja harmaa(minulla ei ole vielä omia harmaita hiuksia). Mies antoi diplomaattiseen sävyynsä palautetta, että ei tuo nyt niin huono ole, vähän niin kuin joku teinitukka, mutta kun poika lenkillä kysyi kaksi kertaa, että äiti, miksi sulla on ihan harmaa tukka, olin vakuuttunut, ettei tulkinta ollut vain minun päästäni.

Miksen saanut suutani auki?

Miksen ollut saanut suutani auki föönauksen jälkeen? Olisin voinut kysyä, miksi hiukset näyttävät harmailta, eivätkä luonnollisen vaaleilta? Sain vain sanottua, että tulipa tästä tummempi, kuin odotin. “Sävy haalenee”, minulle vastattiin.

Tajusin myöhemmin, että minun olisi pitänyt saada suuni auki jo itseasiassa paljon aiemmin.

Opin nimittäin ainakin kaksi asiaa. Kannattaa aina käydä tutulla kampaajalla, joka tietää ja tuntee sinut. Tuttu kampaaja tuntee myös hiuksesi ja sen, mitä haet, ja miltä olet ennen näyttänyt. Uusi ihminen ei voi päästä pääsi sisälle, eikä lue ajatuksiasi ja toiveitasi, ellet niitä erittäin selkeästi kykene ilmaisemaan. Uusi ihminen näkee vain puoli vuotta rehottaneet hapsottavat kutrisi ja koettaa hahmottaa suuntaa, mihin tästä lähdetään.

Toinen tärkeä asia onkin se, että on ilmaistava selkeästi, mitä haluaa (kirkkaammat, kiiltävämmät ja luonnollisen vaalesävyiset hiukset), ja vielä tärkeämpää: on kerrottava, mitä ei ainakaan halua (tummahkoa lopputulosta, selvästi näkyviä vaaleanharmaita raitoja).

Kerroin tällä kertaa, mitä haluan, mutta ilmeisesti en tarpeeksi selkeästi ja tarkkaan. En sen sijaan kertonut lainkaan, mitä en ainakaan halua. Tällaisilla epäselvillä ohjeilla on tukkaani tuntematta todella vaikea onnistua.

Kampaajalla ei ole helppoa

Harjoittelijaa ohjasi “oikea kampaaja” oman työnsä ohella. Harjoittelija teki varmasti parhaansa, sitä en epäile ollenkaan, ja hänen aikomuksensa olivat hyvät. Lopputulos ei vain miellyttänyt minua. Silti en saanut sanotuksi, että ei, en tykkää tai että voiko tälle vielä tehdä jotain?

Minua nolotti, hävetti ja syyttelin itseäni, kun en ollut osannut etukäteen toiveitani selkeämmin ilmaista. En kertakaikkiaan kehdannut pilata tunnelmaa, ja sanoa lopuksi, etten ollut tyytyväinen. En halunnut aiheuttaa harjoittelijalle pahaa mieltä, eihän tulos hänen vikansa ollut. Mietin tilannetta siitä näkökulmasta, että eivät varmaan kaikki minunkaan asiakkaani välttämättä tykkää treeneistäni, mutta eivät he sitä suoraan minulle treenin jälkeen sano. He äänestävät jaloillaan.

Niinpä nielin pettymykseni, olihan se omaa syytäni. Jos kyseinen harjoittelija lukee tämän tekstin haluan, että hän tietää, etten missään nimessä ole pettynyt häneen, olen pettynyt itseeni.

Ei ole kampaajalla helppoa.

Ihmiset marssivat sisään jos jonkinlaisten mallikuvien kanssa, ja kertovat haluavansa kuvan mukaisen tukan. Kampaajan tulisi pystyä sanomaan, ettei sinun ohuisiin ja sileisiin hiuksiisi saada samanlaista lopputulosta, kuin Jennifer Anistonilla. Minullakin oli mukanani tällä kyseisellä reissulla eräs kuva (ei Aniston), mutta harjoittelija sanoi asiantuntevasti heti, ettei minun tukkaani saa kuvanmukaista leikkausta. Kiitos siitä.

Hiukset eivät ole vain hiukset, vaan ne ovat kruunumme ja iso osa identiteettiämme. Tukkaan liittyy valtavasti tunteita! Se, että antaa toisen, ihan vieraan ihmisen kajota hiuksiin, on jo itsessään riskibisnes. Hyvällä kampaajalla on luonnetta ja hänellä on kyky kohdata erilaisia ihmisiä, ja rektioitakin.

Tästä eteenpäin käyn kuitenkin vain tutuilla kampaajilla. Kärsin tappioni, ehkä tämä sävy tosiaan haalistuu, kun sitä tarpeeksi pesee. Vaalennusaineella tehdyt palkkiraidat eivät kuitenkaan ohimoilta katoa, joten niiden kanssa täytyy oppia elämään. Tai ehkä olen vain pihalla tukkamuodista: jos harmaa tukka onkin kuuminta hottia?

<3 Anna

Vaikka onhan se nyt vaan tukka..ja uusiutuva luonnonvara. Vai mitä mieltä olette? Onko linjoilla ammattilaisia? Mitä hiuksilleni on tapahtunut?

Tuu myös instagramiin: @ansaivo

Lue myös edellinen postaukseni: Nämä kaksi keinoa auttavat minua nukahtamaan joka ilta.