Kun yksi tulee, toinen lähtee

Ystäväni vaatevarasto on ihailtava. Hänellä on kymmenittäin yhteensopivia vaatteita ja aika usein jotain uuttakin. Siksi olenkin aina välillä ihmetellyt, miten hän pitää vaatekaappinsa järjestyksessä. Minulla kun tuntuu pursuilevan vaatteita joka paikassa. Kaapit ovat täynnä ja epäjärjestyksessä. Fakta on se, että minulla on liikaa vaatteita. Vaikken ole viime vuosina uusia vaatteita kovin paljoa ostellutkaan, on neuleita, housuja, paitapuseroita ja mekkoja kertynyt vuosien varrella valtava määrä.

Ihmettelin ystävälleni asiaa ääneen taas yhtenä päivänä, kun hänellä oli päällään uudennäköinen kaunis harmaa neule. Miten ihmeessä saat kaikki vaatteesi mahtumaan kaappeihin? Helposti, hän vastasi. Hän kertoi, että on jo pidemmän aikaa luopunut aina yhdestä vanhasta vaatteesta, jos tulee hankkineeksi jotain uutta. ”Kun yksi tulee, toinen lähtee”. Onpa fiksua, ajattelin. Ystäväni kertoi, että hän aina uuden ostoksen myötä laittaa jonkin vanhan vaatteensa kierrätykseen tai sitten yksinkertaisesti heittää pois, jos vaate ei ole enää kierrätyskelpoinen.

Ajatus tuntuisi ratkaisevan myös oman ongelmani. Minun pitäisi kuitenkin lähteä siitä, että ensin siivoaisin vaatekaappini ja noudattaisin toista kuulemaani ohjetta: ”Siirrä kaapeista pois kaikki sellaiset vaatteet, joita et ole käyttänyt viimeiseen vuoteen.” Näitä vaatteita minulla on paljon. Ne killuvat henkareilla vuodesta toiseen odottaen sitä päivää, että pääsisivät työvaatteeksi tai pikkujouluihin. Tai edes mökkikuteiksi. Sitä päivää, ei vain valitettavasti ole tullut. Osa on hutiostoksia, mutta monista on vain aika tai mieltymykset ajaneet ohi. Miksi luopuminen on silti niin vaikeaa?

Tuntuu, että käytän usein samoja lempivaatteitani. Osa tämänhetkisistä lemppareista on lähes kymmenen vuoden takaa. Se voi kertoa ehkäpä siitä, että pyrin panostamaan laatuun. Olen valmis maksamaan vaatteesta mieluummin hieman enemmän. Minulla on silloin pidempi kumppanuus mielessäni. Halpaketjujen hetken hurmio –henkisiin rutkuihin olen kyllästynyt. Näissäkin on toki poikkeuksia. Esimerkiksi joissakin ketjuissa, kuten H&M:ssä on erinomaisen hyvälaatuisia treenivaatteita.

Kun yksi tulee toinen lähtee –sääntöä voi soveltaa elämään laajemminkin. Itselleen ei kannata haalia työtehtäviä toisensa perään, jos ei malta helpottaa kuormaa toisesta päästä. Jostain täytyy luopua, jos aloittaa jotain uutta. Sama pätee myös ihmissuhteisiin. Ajatus on lohduttava. Ihmissuhteet muuttuvat. Uusia ystävyyssuhteita voi syntyä vielä aikuisuudessakin. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää sydänystävää. Lapsuuden kavereissa ei kuitenkaan tarvitse roikkua, jos tuntuu, että on kasvettu samoista juurista täysin erilaisiksi kukinnoiksi, joilla ei tunnu enää olevan keskusteltavaa.

Elämä on jatkuvaa muutosta. Vaikka pysyvyys tuo turvaa, on luopuminen usein jonkin uuden, vielä upeamman alku. Ajatus lopumisesta, vaikkakin vain vanhasta vaatteesta, voi olla vaikea, mutta kuinka usein olet jäänyt kaipaamaan kirpparilla myymääsi liian pientä tai epäsopivaa mekkoa, jota et ole enää kahteen kesään käyttänyt? Niinpä.

<3 Anna

P.s. Postauksen kuvat eilisestä kuvaussessiosta Keventäjien mallina. Täysin erilainen työpäivä, kuin mihin olen tottunut. Olen päättänyt elämässäni tarttua rohkeasti uuteen. Sitä ei ole tarvinnut montaa kertaa katua, vaan joka kerta olen ollut ainakin hienoa kokemusta rikkaampi. Olen myös opetellut päästämään irti elämässäni asioista, jotka eivät tuo itselleni tai läheisilleni onnea. Turhat, kaapissa roikkuvat vaatteet ovat vuorossa seuraavaksi. Ehkä se on ensimmäinen askel elämäni suurempaankin suursiivoukseen.

Lue myös edellinen postaukseni arkiviikostani