Kolme suosikkileipääni juuri nyt
Hahaa. Ruoka-aiheiset postaukset jatkuvat. Tällä kertaa aiheena on leipä, joka herättää yllättävän paljon intohimoja.
Meidän perheessä syödään paljon leipää, koska se on helppo aamupala, välipala ja iltapala. Leipä maistuu niin lapsille, kuin meille aikuisillekin. Mutta eikö leipä ole epäterveellistä ja lihottavaa? Tai ainakin se turvottaa vatsaa?
Leipä lihottaa ja turvottaa
Leipää on demonisoitu niin kauan kuin muistan. Viidennellä luokalla alakoulussa ystäväni kertoi minulle salaisuuden: leipä lihottaa. En voinut uskoa korviani. Syötiinhän meidän perheessämme leipää lähes joka aterialla. Sitä oli, ja on edelleen, tarjolla myös pääaterioiden yhteydessä.
Leipä on nähty syntisenä ja kartettavana elintarvikkeena. Se sisältää “höttöhiilareita ja gluteenia”. Myöhemmin kuulin, ettei leipä lihota, vaan ne päälliset. Parikymppisenä jätin leivän päältä levitteen pois, koska olin lukenut, että rasva on pahasta. Juustoa sen sijaan leivälleni laitoin. Tulin tietämättäni lisänneeksi ruokavaliooni kovia rasvoja ja vähentäneeni hyviä, pehmeitä rasvoja tällä toimenpiteellä, jonka luulin olevan terveellinen.
Leipä on ja pysyy. Kaikesta leipävihasta huolimatta syön leipää jokaikinen päivä. Siitä saa kuituja ja energiaa, hitaasti imeytyviä hiilareita, jotta jaksan treenata. Pidän kuitenkin huolta siitä, etten korvaa pääaterioita leivällä. Leipä kuuluu aamu-, väli- ja/tai iltapaloihin.
Leipä on vaan yksinkertaisesti todella hyvää! Siihen millaista leipää syön, kiinnitän kuitenkin huomiota. Leivän pitää olla myös sellaista, että se sopii vatsalleni, eikä turvota.
Meille päätyy samat leivät viikosta toiseen. Leivänostokriteereinäni ovat: hyvä maku ja koostumus, kuitupitoisuus/terveellisyys ja viljan laatu.
TOP-3 leivät
Lidlin Luomukaurasydän
Näitä olen syönyt jo niin kauan, kun niitä Lidlin paistopisteestä on löytynyt. Mehevä koostumus, joka on muutaman päivän vanhanakin vielä ihana paahdettaessa. Kaura sopii erinomaisesti vatsalleni ja kaurassa on liukoista kuitua : beetaglukaania. Leipä on täyttävä ja kiinteä, ei höttöisä lainkaan. Luomukaurasydämet ovat 100% kauraa ja ne valmistetaan Suomessa. Päälle laitan levitettä, juustoa, kurkkua ja kevätsipulia.
Ärsyttävintä on, jos kauppaan mennessä nämä sydämet ovat loppu. Hyökkään paistopisteen kauralaarille aina ensimmäisenä Lidliin mennessä, ja nappaan 7-8 sydäntä mukaan.
Vaasan Ruispalat OHUT HERKKU
Siis tämä leipä on niin hyvä. Minusta paljon parempi, kuin perinteinen Ruispalat. Ohut ja sitkeä rakenne tekee siitä suorastaan herkullisen. Ohuissa herkuissa on kuitua 13g/100g eli se on runsaskuituinen. Maistuu myös paahdettuna, mutta, jos paahtaa saa olla tarkkana, ettei leipä pala, koska se on niin ohut. Säilyvyys on todella hyvä. Miinusta tulee siitä, että leivässä on myös vehnäjauhoa, eli se ei ole 100% ruista. Päälle laitan levitettä, juustoa ja kurkkua.
Meillä tämä 12 palan pussi menee hetkessä.
Miehen tekemä pataleipä.
Tätä leipää ei saa kaupasta. Sain tätä viimeksi äitienpäivän aamuna. Illalla mies tekee taikinan valmiiksi. Pataleipätaikinaa ei vaivata, vaan se peitetään kelmulla yöksi huoneenlämpöön. Aamulla se paistetaan kuumassa padassa uunissa. Tuoreena aivan taivaallisen hyvää, enkä laita päälle muutakuin voita. Ei sisällä muuta, kuin vehnä- ja sämpyläjauhoja, suolaakin on reilusti, mutta maku ja rakenne ovat täyskymppi. Mutta eihän tätä ole tarkoituskaan syödä joka päivä. Herkku. Rapea ja paksuhko kuori, sisältä pehmeä, mutta kiinteä. Nam!
Kauppaan jätän höttöiset vehnäleivät, joista ei saa kuituja tai muitakaan suojaravintoaineita. Gluteenia en kuitenkaan karta. Ruisleivässä ja kauraleivässä kiinnitän huomiota kuitupitoisuuden lisäksi silti viljapitoisuuteen (ettei mukana ole paljon vehnää) ja siihen, että leipä olisi täysjyvää. Suomalaisuus ja kotimaiset raaka-aineet ovat plussaa. Suolan määrääkin olen alkanut seurailla.
Suosittele sun suosikkileipää! Vai oliko tässä listassa?
<3 Anna
Tuu myös someen: @ansaivo
Listallasi oli kaikki omat suosikkini (paitsi miehesi tekemää pataleipää en ole maistanut :-), itse en ole vielä onnistunut tuon pataleivän teossa…), voisin lisätä vielä Vaasan ohut kauraherkku ja Reissumies ohut -leivät. Samoin Lidlin paistopisteen ruisruudut (en muista oikeata nimeä, mutta semmoset neliön muotoiset, ohuehkot palat).
Suosittelen myös kokeilemaan itse tehtyjä sämpylöitä siten, että taikinan voi tehdä illalla jääkaappiin valmiiksi, mistä sitten aamulla nostellaan lusikalla kökkäreet pellille ja eiku uuniin! Ihana sämpylän tuoksu vähällä vaivalla. Esim. Me Naisten sivuilta löytyy hyvä ohje näille.
Moi Kati! Tuota Vaasan ohutta kauraa pitää maistaa. Lidlin ruisruutuja söin yhteen väliin niin paljon, että tuli yliannostus. Nyt vois taas niitä kokeilla vaihteeksi. Ihania paahdettuna! Kiitos sämpylävinkistä. Menee kokeiluun (tai vinkkaan miehelle 🙂
Ihanaa kevättä!
Anna
No aina vaan parempi, jos pistät miehen hommiin! Tää taikina on superhelppo ja nopea, ei tartte käsiään liata taikinaan missään vaiheessa. https://www.menaiset.fi/artikkeli/ruoka/reseptit/uskoisitko-maailman-helpoimmat-sampylat-pyoraytat-ilman-etta-kadet-koskevat
Kiitos! Vinkkaan näistä miehelle (ellei ole jo näitä huomannut!). Hän on meidän perheen huippuleipuri.
Meillä syödään myös paljon leipää ja noi sun mainitsemat on kyllä hyviä.
Vehnälle pitäisi mielestäni antaa synninpäästö myös, käsittääkseni täysjyvävehnä on rukiin kaltainen ravintoarvoltaan. Höttöhiilarin maine tulee siitä, että usein vehnä mielletään vain ydinjauhoksi (pullajauho, mihin SM jauhettu vain vehnän ydin), joka onkin ravintoarvoltaan köyhää (ja mitä tietysti teollinen leivonta käsiteltävyyden ja leipomisominaisuuksien vuoksi paljon käyttää). Kun sen sijaan käytetään koko jyvä, on mukana paljon kutua, mineraaleja ja vitamiineja.
Moikka Tanja!
Ihan totta, kiitos kommentista. Aika usein vaan vehnäleivät ovat vaan tehty tuohon “pullajauhoon”, ja onhan nää leivät toki hyviä, mutta ravintoköyhiä. Täysjyvävehnää näkee harvemmin leivissä. Toki, jos itse leipoisi, niin varmasti saisi vehnäleivästäkin terveellisempää.
Terkuin, Anna