Koiran hankinta – Australian Labradoodlen pentu toiveissa

Kerroin meidän perheen koirahaaveista ja -pohdinnoista jokin aika sitten tässä postauksessa, jossa kysyin myös apua teiltä kysymykseen: hankkiako koira vai ei? Sain aivan valtavasti vastauksia, kiitos niistä! Ne auttoivat kyllä punnitsemaan asiaa ihan uusistakin näkökulmista. Missä nyt sitten mennään meidän koiraprojektissamme?

Australian Labradoodlen hankinta etenee

Kesäkuussa olimme vihdoin yhteydessä Australian Labradoodlen kasvattajiin Turun seudulla. Labradoodle valikoitui roduksi useammastakin syystä. Allergiaystävällisyys oli yksi niistä. Heinäkuussa pääsimme katsomaan kasvattajan luona lähes luovutusikäisiä pentuja (awwww!!). Tämä ei varsinaisesti auttanut koirakuumeeseen.

Saimme myös aikuisen Australian labradoodlen hetkeksi ”lainaan”, koska halusimme selvittää aiheutuuko allergiaoireita vai ei. Köllin koiran kanssa sohvalla kylki kyljessä ihan tarkoituksella ja nuuskutin oikein kunnolla, mutta allergiaoireita ei ilmennyt.

Uskaltauduimme ilmoittautumaan pentujonoon! Pentujonot ovat kyseisen rodun kohdalla usein pitkiä. Kasvattajia ei ole Suomessa kovin montaa ja kysyntä koirille on kova. Tunnen useamman perheen ihan tuttavapiiristämmekin, jotka haaveilevat samanlaisesta koirasta tai ovat pentujonossa. Halusimme kiinnittää erityishuomiota siihen, että pennut ovat vastuulliselta kasvattajalta.

Odotusaika on pitkä!

Australian labradoodlen pennun odotus on pituudeltaan samaa luokkaa kuin ihmisvauvan odotus! Siinä ajassa ehtii onneksi punnita asiaa, keskustella perheen kesken (olemme pitäneet aiheesta useita perhepalavereita) ja etsiä tietoa sekä tietysti katsella netistä kuvia sadoista ja sadoista ihanista koirista!

Menin lisäämään instagramissa seurattavien hastagien listalle #australianlabradoodle ja nyt aloitan aamuni ja lopetan päiväni koirakuvia katsellen. Lisäksi ulkoillessa tulee jatkuvasti zoomattua vastaantulevia koiria ja pongattua lähikortteleiden doodeleita. Minä, joka olin aluksi melko nihkeä koko koirakuviolle, ole alkanut todella lämmetä!

Muutama viikko sitten saimme kovasti odotettua viestiä kasvattajalta: jos kaikki menee hyvin olisi meillä mahdollisuus saada oma pentu kesäkuussa. Tällöin meille tulisi lähes tasan vuosi täyteen pentujonossa. Fiilikset olivat mahtavat, mutta samalla jännät: nytkö tämä tapahtuu? Olemmeko valmiit tähän?

Onhan tässä vielä reilut puoli vuotta aikaa onneksi valmistautua, aidata piha, lukea pentukirjoja ja kasvattaa kuumetta entisestään. Mutta kyllä tämä odottaminen on vaikeaa.

Eli sellaista meidän koiraprojektiin kuuluu. Onko muita vinkkejä odotusaikaan?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Kynsien pureskelu ja kynsinauhojen nyppiminen loppuivat kuin seinään!

Tuu someen: @ansaivo

Kommentit (22)
  1. Vinkkejä: Selvitä Turun seudun pentukoulut (Raision koirakoululle myös suositus). Eikä muuta kuin henkisesti valmistautumaan siihen kuivaksi opetteluun. Se yllätti minut vaikka varautunut olinkin. Ei se sisälle pissaaminen vaan se miten paljon aikaa se ottaa! Meidän koiranpentu tuli viime syyskuussa ja kuivaksi opettelun sitovuus yllätti. Tuntui, että alussa seisoin pihalla koko ajan yötä myöten (!) ja meitä on sentään perheessä 3 muutakin ulkoiluttajaa. Toinen: Odotin lenkkejä pennun kanssa, mutta eihän niitä voi alussa pennun kanssa tehdä vaan se on köpöttelyä ja seisoskelua, pihalla touhuamista. Sen jälkeen kun voisi vähän tehdä pieniä kävelylenkkejä, voi pentu olla varustettu pentuarkuudella ja hän ei halua poistua kuin 100 metrin päähän kotoa. Voin sanoa, että syö naista! 😀

  2. Meillä on 4 kk ikäinen labradori. Kaikki on mennyt helpommin kuin ajattelin. Täysin sisäsiistiksi pentu oppi n. 10 viikon iässä, eli ei se aina ole tuskien taival. Mitä tekisin nyt toisin, niin heti parin yön jälkeen pentu yksin nukkumaan ja yöllä palvelut ei pelaa. Meillä nukuttiin pennun kanssa samassa huoneessa ensimmäiset kaksi viikkoa ja yöllä käytiin ulkona, jos koira heräsi. Lopputuloksena kahden viikon univelka… Pentu oppi nukkumaan yksin portin takana yhdessä yössä 3 minuutin iltavalituksen jälkeen. Pissat ja kakat teki nätisti paperille, eikä mennyt kuin pari viikkoa, niin ei tehnyt yöllä enää mitään. Nukkuu kymmenestä aamukuuteen, joskus pidempäänkin. Riippuu varmasti myös rodusta, mutta meillä pennun kanssa on käyty lenkillä aika alusta saakka, mutta vapaana metsässä pennun ehdoilla. Pieni pentu ei lähde kauas ihmisestä ja mitä enemmän voi pitää vapaana, sitä parempi. Mielellään on lähtenyt, ei ole tarvinnut houkutella 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *