Ihollani jo yli 25 vuotta

Tiedättekö, olen viime aikoina pohtinut paljon muutosta. Mutta myös pysyvyyttä.

Mitä samoja asioita minussa ja elämässäni on, kuin vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten? Mitä sellaista on vielä jäljellä, joka oli elämässäni ja minussa jo lamavuosina 90-luvulla, jolloin elin myrskyisää teini-ikääni, kasvoin naiseksi ja seurustelin ensimmäisen kerran. Tai 2000-luvulla, jolloin valmistuin yliopistosta, aloitin työt koulussa, menin naimisiin ja sain lapsia? Ovatko vuodet olleet muuttumista vai samana pysymistä?

Sama mieli, sama nainen

Näin nelikymppisenä olen havahtunut usein peilaamasta elämääni taaksepäin: Mistä tähän on tultu? Mitä olen elämässäni kokenut, saavuttanut ja tuntenut? Onko elämäni ollut sellainen, kuin nuorena kuvittelin sen olevan.

Olen katsonut taaksepäin, mutta myös eteenpäin: mitä tällä elämällä on vielä minulle tarjota? Tyypillisiä keski-iän kysymyksiä, ehkä.

Koen vahvasti, että olen se sama ihminen, kuin kaksikymmentä vuotta sitten, mutta moni asia on matkan varrella myös muuttunut: särmät ovat hioutuneet. Elämä, ja erityisesti siinä mukanani olleet ihmiset, ovat muovanneet minua, parempaan suuntaan, uskon. Tietyt tapahtumat, niin hyvät, kuin pahatkin, ovat jättäneet pysyviä jälkiä.

Minussa on kuitenkin edelleen samaa periksiantamattomuutta, tiettyä kapinahenkeä ja tahdonlujuutta, kuin parikymppisenäkin. Uskon, että eniten minua on muuttanut mieheni, jonka kanssa olen ollut yhdessä yli 20 vuotta. Hän on saanut minusta parhaat puolet esiin. Lapset ovat kasvattaneet minua kymmenessä vuodessa kärsivällisyyteen, aikuisuuteen ja vastuunottamiseen.

Moni asia on siis muuttunut: en ole enää ehdoton, pystyn näkemään ympärilläni, ja myös itsessäni harmaan sävyjä. Olen tullut rennommaksi ja joustavammaksi. Uskallan laittaa itseäni enemmän likoon, enkä pelkää mokia. Aikuistuminen ja vanheneminen ovat tehneet minulle hyvää.

Ikuisesti se iloinen sporttityttö

Edelleen kuitenkin näen itseni sellaisena iloisena sporttityttönä, kuin nuorempanakin. Syön aamuisin puuroa, juoksen tai liikun muulla tavoin joka päivä. Haluan toteuttaa itseäni ja suhtaudun edelleen intohimoisesti tekemisiini ja työhöni. Innostun ihan yhä yhtä paljon asioista, kuin nuorempanakin. Minusta se on ihanaa!

Kun sain kuulla, että pääsen aloittamaan pitkäkestoisen yhteistyön Nivean kanssa, tulvahti ilon ja innon ohella pintaan mieletön määrä muistoja. Nivea on kulkenut matkassani niin kauan, kuin muistan. Peltinen sininen Nivea Creme liittyy vahvasti varhaisiin tunne- ja tuoksumuistoihini, sellaisiin lapsuuden kehollisiin kokemuksiin, joita ei pysty tavoittamaan sanoilla.

Kun 90-luvulla ostin ensimmäisen deodorantin (jota runsaasti urheileva murrosikäinen tyttö jo todella tarvitsi) oli se Nivean Dry roll-on. Nivea Dry on ollut ainoa deodorantti, jota olen käyttänyt tuolta 90-luvulta asti, tauotta, ilman, että olen edes ajatellut asiaa sen kummemmin. Se on ollut minulle itsestäänselvyys, jokaikinen elämäni päivä. Tuotteen on täytynyt olla toimiva, ja minulle täydellisesti sopiva, koska en ole halunnut merkkiä vaihtaa missään kohtaa.

Elämässä ei ole mitään pysyvää

Mikä muu asia elämässäni on ollut näin pysyvää? Aamupuuronkin vaihdan joskus munakkaaseen tai rahkaan? Kasvovoiteeni vaihtuvat usein, samoin työpaikat, treenimuodot ja hiustyyli. Poikakavereita ja koteja on ollut huomattavasti enemmän elämäni varrella, mutta dödöjä vain yksi. Suorastaan hämmennyin, kun tajusin, kuinka uskollinen kumppani Nivea on minulle ollut kaikki nämä vuodet. Elämäntilanteet, urheilulajit ja maat ovat vaihtuneet: Nivea ihollani on pysynyt.

Siksi tämän yhteistyön alkaminen tuntuu sydämessa asti. Ihan, kuin olisimme tehneet Nivean kanssa yhteistyötä jo yli 20 vuotta.

Tule mun kainaloon!

Nivea edustaa minulle luotettavuutta, itsevarmuutta ja hyvää oloa. Se on hoivannut herkkää hipiääni ja kulkenut mukana treenikassissa ja matkoilla.

Minun kaltaiselleni naiselle, joka hikoilee treeneissä paljon, ja käy suihkussa parikin kertaa päivässä, ovat deo ja vartalovoide kuin luottoystäviä: välttämättömyyksiä, joita ilman ei voi elää.

Pari kuukautta sitten, ennen, kuin tiesin tästä yhteistyöstä vielä mitään, menimme tyttären kanssa sittariin ostamaan hänen elämänsä ensimmäistä deodoranttia. Mikä muukaan se olisi ollut, kuin Nivea roll-on?

Hetki oli minulle suorastaan liikuttava: minun tyttöni on kasvanut isoksi. Tyttärelleni tilanteeseen tuskin liittyi sen kummempaa dramatiikkaa, mutta ehkä silloin, kun hän saa mahdollisesti joskus oman tyttären, kokee hän samoja tunnelmia.

Aloitan siis tämän yhteistyön ylpeänä ja äärettömän iloisena. Nivea on ollut, ja tulee olemaan elämänmittainen kumppanini. Se on osa elämääni, ihollani ja kainalossani, jo yli 20 vuotta.

Onko sinussa ja elämässäsi jotain pysyvää? Elämänmittaista kumppania tai luonteenominaisuutta, tapaa, tuotetta tai taitoa, joka ei muutu, vaikka sinä muuttuisitkin?

Ihanaa viikkoa!

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Palasin töihin lapsen ollessa 8kk. Se oli hyvä ratkaisu kaikille!