Hiihtoloma ilman hiihtoa, lomaa ja Lappia = ihan oikea hiihtoloma

Viikko tai enemmän, säännöllisesti jo parinkymmenen vuoden ajan, on talvemme kulunut Pohjoisessa.

Lappi lumosi minut ja mieheni jo nuorena parina. Ennen lapsia hiihtelimme kaksin ja laskettelimmekin. Lappiin oli päästävä ainakin kerran vuodessa. Lapin viehätystä ei voi selittää, ennen, kuin sen on itse kokenut. Ja sinne kaipaa aina takaisin. Käsittämätön kauneus, valo ja pimeys, hiljaisuus.

Kun lapset syntyivät hakeuduimme hiljaisempiin keskuksiin, viimeiset 10 vuotta Saariselälle, josta löytyy mielestäni parhaimmat hiihtoladut ja lapsille juuri sopivat laskettelurinteet. Tunnen Saariselän ladut jo niin hyvin, että saatoin helposti hiihtää koko päivän yksin, ilman latukarttaa. Yksin erämaassa, vain muutama vastaantulija, muuten vaan hiljaista ja valkoista. Ihaninta!

Mukanamme oli usein perhettä ja sukulaisia, joten myös yhteiset hiihtolenkit miehen kanssa onnistuivat, koska lapsille löytyi peräänkatsojia. Iltaisin sama kaava toistui: ruokaa, saunaa ja rentoilua. Päivässä kertyi parhaimmillaan kymmeniä hiihdettyjä kilometrejä tai leppoisia nousuja tai laskuja tunturin huipulle ja alas.

Ei hiihtoa, ei Lappia

Tämä vuosi on poikkeus. Emme lähde Lappiin, enkä ole hiihtänyt murtsikkaa tänä vuonna vielä kertaakaan. Mutta onhan tässä vielä talvea jäljellä.

Vuotemme on ollut monessa suhteessa poikkeuksellinen. Ja tämä hiihtoloma sujuukin Etelä-Suomessa ja pääasiassa työn merkeissä. Mutta ei toki minkä tahansa työn, vaan uusimman intohimoni Espoon My Body&Balance -studion avajaisviikon pyörteissä. Ja miksei työtä ja huvia voisi yhdistää? Sen päätimme perheenä tehdä.

Ex tempore irtiotot

Köllin parhaillaan sohvalla ja vähän ikävöin tunturin kylmyyttä, rauhaa, hiljaisuutta ja hiihdon hikeä. Toisaalta, eilen päätimme irtautua ex tempore arjesta, pakata lapset ja kamat autoon ja ajaa päiväksi läheiseen Meri-Teijon laskettelukeskukseen. Ei se nyt Kaunispään veroinen tietenkään ollut, mutta pikkupakkasessa, auringonpaisteessa hurahti kuusi tuntia mäessä helposti.

Lapset nauttivat lomapäivästä ja itse unohdin työt tehokkaasti. Meri-Teijo yllätti meidät positiivisesti palvelullaan ja hyvinhoidetuilla rinteillään.

Huomenna aamusta suuntaamme koko perhe Helsinkiin. Minulle on luvassa kutkuttavan jänniä päiviä Espoon studiolla. Samalla lapset pääsevät nauttimaan isänsä kanssa pääkaupungin meiningistä, museoista ja ulkoilusta.

Onpa ohjelmassa yksi radiohaastattelukin, ja vihdoin pääsen myös tapaamaan bloggaaja- ja somevaikuttajakollegoitani  yhteisessä tapahtumassa. Tätä hetkeä odotan innolla!

Ei Lappia, ei murtsikkaa, eikä oikein lomaakaan, mutta jo se, että lähtee pois kotinurkista koko perheen voimin, vaikka vähäksikin aikaa, tuo lomafiiliksen. Tällainenkin “hiihtoloma” voi tarjota pienen hengähdystauon ja vaihtelua arkeen.

Eikä hiihtoloman tarvitse välttämättä olla hampaat irvessä ulkoilua ja pakkopertsaa vain, “koska on hiihtoloma”. Aktiiviperheellisenä kannan ulkoilusta usein turhaankin huolta. Joskus voisi ottaa ihan rennosti ja könöttää sisälläkin, vaikka aurinko paistaisi.   Nyt on sitäpaitsi ihan ok tuijottaa telkkaria verkkarit jalassa, ja olla vaikka katsovinaan olympialaisia.

<3 Anna

P.s. Vielä yksi pyyntö teille pääkaupunkiseudulla asuvat: Olisi ihanaa, jos voisitte suositella kivaa tekemistä lasten (10- ja 11-v.) kanssa Helsingin keskustan liepeillä loppuviikosta.

Lue myös edellinen postaukseni: Rakkaudesta lajiin – Aikuispelurit