Etätyö laiskistaa – Kotikonttorilla nyhjääminen toi 8000 askeleen päivittäisen loven

Etätyö laiskistaa ja passivoi – ainakin minua. Voisi ajatella, että kotona töitä tehdessä olisi enemmän aikaa ulkoilla ja lenkkeillä, ja liikettä kertyisi ainakin saman verran kuin ennenkin, mutta näin ei ainakaan omalla kohdallani ollut – vaikka toisin luulin.

Ensi viikosta alkaen Turun lukioissa siirrytään kokonaan takaisin lähiopetukseen. Tämä tarkoittaa myös fyysisesti töihin palaamista.

Olen kylläkin rampannut koulussa nyt jo useamman viikon, koska omat tuntini ovat olleet pääosin ihan normaaleina lähitunteina. Etäopintojakson aikana taas kuljin koululle lähes joka päivä valvomaan ylioppilaskirjoituksia. Mukana on kuitenkin ollut myös täysin etätöissä vietettyjä viikkoja. Siksi vertailua oli mielenkiintoista tehdä.

Yllätyin miten paljon vähemmän liikettä kertyy etätöissä.

Kotona vai töissä – vertailu yllätti

Hämmästyttävää on ollut se, kun vertailin etäopetuksen ja lähiopetuksen aikana kertynyttä arkiliikuntaa – eli kaikenlaista hyörimistä, pyörimistä, työmatkoja, asioiden toimittamista ja käyskentelyä.

Kaiken järjen mukaan tietysti liikettä kertyy töissä käydessä enemmän, kuin kotona kökkiessä, ja näin toki olikin. Mutta yllätyin miten paljon vähemmän liikettä kertyy etätöissä.

Etätöissä kotona ollessa tavoitteen eteen sai todella nähdä vaivaa!

Pyrin tietoiseti vähentämään passiivisuutta – mutta näin kävi

Olen kotona työskentelyn aikana pyrkinyt ulkoilemaan joka päivä ja nähnyt vaivaa sen eteen, että pysyisin liikkeessä. Lisäksi ohjaan jumppaa ja olen käynyt juoksemassa.

Olen siis tietoisesti pyrkinyt lisäämään liikettä, kun työmatkat ovat jääneet pois. Kävelylenkit ovat olleen myös henkisesti ja palautumisen kannalta todella tärkeässä asemassa. Niiden kautta olen päässyt irrottautumaan töistä.

No. Lähdin vertailemaan etä- ja normiviikkojen toteutunutta liikuntaa. Muuttujaksi valitsin askeleet. Olen asettanut sykekellooni tavoitteeksi kerätä 10 000 askelta päivässä. Etätöissä kotona ollessa tämän tavoitteen eteen sai todella nähdä vaivaa!

Sen sijaan nyt, kun kuljen päivittäin töihin, ovat askeltavoitteet paukkuneet reippaasti yli ihan ilman extrayrittämistä. Työmatkani on noin 1,5km, eli päivittäin siis vähän reilu 3km. Tämän lisäksi toki tulee hipsittyä koululla portaita ylös ja alas sekä esim liikuntapaikoille liikuntatunneilla. Pävittäiset askelmääräni ovat lähentyneet lähes poikkeuksetta 20 000 askelta, joka on todella paljon.

Itse uskon, että liike myös luo liikettä.

8000 askelta

Etätyöviikon ja normityöviikon päiväkohtainen askelmäärien välinen ero on minulla noin 8000 askelta – normaalin työviikon eduksi. Tämä on valtava määrä! En olisi itse tätä itse edes huomannut, ellen olisi lähtenyt asiaa tutkimaan. Tästä voi laskea, mitä tämä tekee viikko- tai kuukausitasolla ja pohtia vaikutusta esim energiankulutukseen.

Itse uskon, että liike myös luo liikettä. Aktiivisena päivänä, jolloin lähden töihin ja liikun paikasta toiseen kävellen, tulee muutoinkin liikuttua enemmän – eli juuri sellaista huomaamatonta aktiivisuutta.

Sen sijaan kotona läppärin äärestä  ei tule niin helposti ponkaistua ylös. Istumaan jotenkin jämähtaa ja passiivisuus verhoaa helpommin koko päivän! Tunnistatko ilmiön?

No, mikä merkitys tällä nyt sitten on? Ei varmaankaan muuta, kuin se, että panin asian merkille. Ja olen niin onnellinen, että taas saa käydä töissä.

<3 Anna

Kuvissa olen töihin lähdössä 🙂 Kiva, kun tulee myös laitettua vaatteet päälle.

Lue myös edellinen postaukseni: Luomien tarkastus kannattaa!

Kommentit (4)
  1. Huomasin saman kun etätyö alkoi. Olen kulkenut työmatkan julkisilla mutta siihen on aina kuulunut vähän kävelyä. Askelmäärä puoliintui kun etätyö alkoi. Etätyön yhteydessä puhutaan paljon siitä, että oma aika lisääntyy ja on aikaa liikkua mutta aika vähän siitä, että arkiliikunta vähentyy eivätkä kaikki lisää liikuntaa riittävästi.

    Nyt näin etätöissä on menty jo yli vuosi ja todellakin kaipaan toimistolle! Valoa on näkyvissä mutta ei tarkkaa päivää. Kaipaan myös jonkun muun tekemää ruokaa…

    1. annasaivosalmi
      25.4.2021, 09:10

      Moikka ja kiitos kommentista! Kyllä se vaan niin on, että vaikka työmatkat kulkisi julkisilla, niin silti vaan askeleita kertyy.Ja olet niin oikeassa, että jonkun muun tekemä ruoka maistuu myös tämän etäjakson jälkeen 🙂 Toivottavasti pääset pian toimistolle!

      Anna

  2. Hei, ot, liittyen instan kuvaan tyttäresi kanssa: mietitkö koskaan sitä kuinka paljon ulkonäkökeskeisyytesi vaikuttaa teiniisi? Toki toistuviin ja ehkä lisääntyneisiinkin bikiniasuisiin jumppa/uimakuviisi liittyy liikunta, mutta silti. Tyttäresi on aika eri näköinen kuin sinä, huolestutko kokeeko hän painetta olla samanlainen, myös siinä että omaa ulkonäköä rakastaa niin paljon että pitäisi olla valmis esittelemään sitä 365 somessa?

    1. annasaivosalmi
      27.4.2021, 09:15

      Moikka! Juu toki tulee mietittyä minkälaista ihmis/nais/kehokuvaa välittää. Siksi olenkin pyrkinyt tuomaan sekä somessa että muussa elämässäni esille oman kehon arvostamista ja sitä, että oma keho on ihana – varsinkin siinä, mihin kaikkeen se pystyykään ja kuinka paljon se antaa iloa esim liikkeen kautta. Kuten ehkä tuon viittaamasi kuvan hashtageistä huomasitkin (#kehoneutraalius )

      Aktiivinen äiti ja roolimalli olen aina lapsilleni ollut. Jumpat jumppaan jumppavaatteissa ja uimassa käyn uikkareissa. Kotona viihdyn verskoissa.

      Päätelmän ulkonäkökeskeisyydestäni teet varmaankin somen perusteella, koska et minua ehkä muutoin tunne?

      Lapseni eivät esiinny somessani usein, ja jos esiintyvät on minulla siihen heidän lupansa.

      Ulkonäön rakastamisesta en tiedä, mutta toivoisin, että lapseni oppisivat rakastamaan itseään ja kehojaan sellaisena kuin ne ovat.

      Kaikkea hyvää sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *